SPANIELIN KOULUTUS METSÄSTYKSEEN
Koulutettu spanieli on erittäin tehokas ja miellyttävä käyttökoira, jolla on ilo metsästää lähes kaikkea mahdollista riistaa. Kun löysäät sen taluttimesta ja annat ”Etsi”- käskyn, spanielisi irtoaa välittömästi etumaastoon hakien vauhdikkaasti sik-sak kuviolla edestäsi ja sivuiltasi. Se osaa itse pitää etäisyyden oikeana niin, ettei se koskaan etene haulikon kantaman ulkopuolelle. Peitteisessä maastossa haku pysyy lähempänä kuin avomaastossa. Se tutkii innolla kaikki pusikot ja tiheiköt.
Kun riista on lähellä, näet sen spanielisi hännän kiivaasta liikkeestä. Ja sitten riista onkin jo ilmassa tai viilettää pitkin sänkipeltoa. Koira istuu paikallaan kuin maahan kasvaneena. Ohjaajalla on aikaa keskittyä riistaan ja pudottaa tai kaataa se yhdellä laukauksella. Spanielisi katsoo sinua, odottaen seuraavaa ohjetta. Kun olet poistanut ammutun hylsyn ja ladannut aseen uudelleen, annat nouto luvan. Koira ryntää matkaan, sieppaa saaliin täydessä vauhdissa ja istuu jo edessäsi riista suussaan. Voit ottaa saaliin ja kiitellä koiraasi. Yhteistyö toimii! Mutta ennen kuin tässä tilanteessa ollaan, vaatii se koiran ja ohjaajan yhteistä työskentelyä ja kouliintumista uusissa ja taas uusissa harjoituksissa. Kaiken perusta on ensimmäinen vuosi ja sen ensi kuukaudet, jolloin luot perustan tulevalle. Kun yhteistyö sujuu ja koiralle on johtajuus selvää, on sinulla kaikki edellytykset koirasi kouluttamiseen.
Kun lähdemme kouluttamaan spanielia metsästyskäyttöön, on kaiken a ja o pennun halu totella ja miellyttää ohjaajaa. Pentu, joka seuraa ohjaajan jokaista liikettä kuin jotain odottaen, on todennäköisesti helpommin koulutettavissa kuin omia retkiään jo pikku pentuna tekevä pentuesisar. Valitse pentu luonteen ja eloisuuden perusteella. Vauhtia saadaan koulutuksella hillityksi, mutta vauhdin lisääminen on lähes mahdotonta. Myös perusluonne ja noutohalukkuus ovat varsin pitkälle ominaisuuksia, joita ei voida juurikaan muokata. Koira voidaan kyllä pakottaa tottelemaan ja noutamaan, mutta tällaisesta pennusta ei tule koskaan perimässä innon saaneen veroista.
Kun olet valinnut temperamentiltaan ja eloisuudeltaan itsellesi sopivan pennun, alkaa yhteistyön opettelu heti tultuanne kotiin. Yhteistyössä ohjaaja oppii tuntemaan koiransa ja ennakoimaan sen seuraavat liikkeet, jolloin virheet pystytään mahdollisimman hyvin eliminoimaan. Koiran taas olisi opittava ohjaajan liikkeiden ja eleiden merkitys. Puhu pennulle, tee sen kanssa kaikki yhdessä, ole sille maailman tärkein olento. Pentu saa sinulta ruuan ja kaiken huolenpidon (kuten kynnet, korvat, trimmauksen, rapsutukset yms.). Kun pentu on oppinut luottamaan sinuun ja nimenomaan oikeudenmukaisuuteesi, voit ruveta vaatimaan siltä tiettyjä asioita.
Aloita pillillä istumisesta ja pillillä luokse tulosta. Aina kun ruokit pennun, kutsut sen pillillä luo ja panet sen pillillä viheltäen istumaan, minkä jälkeen annat sille luvan syömiseen. Luoksetulokutsuna sarja lyhyitä vihellyksiä (yleensä kaksi lyhyttä), istumisessa yksi pitkä vihellys. Voit käyttää muitakin, mutta niiden on selvästi erotuttava toisistaan, koska tulevaisuudessa ne ovat merkit, joilla koiraasi metsästyksessä ohjaat. Käytä pilliä heti jos se vain on mahdollista. Mitä nuorempana se pillille oppii, sen varmemmin se sen selkäytimeen iskostuu. Pillin käytöstä ollaan montaa mieltä. Omasta puolestani pidän pilliä toimivimpana ja vähiten häiritsevänä ohjausvälineenä, joten olen ehdottomasti pillinkäytön kannalla.
Tärkeää on myös se, että koira tekee asioita vasta saatuaan sinulta luvan. Eli se ei koskaan saa aloittaa syömistä, ennen kuin olet antanut luvan. Se ei koskaan saa hypätä autoon tai autosta pois ennen kuin olet antanut luvan. Se ei koskaan mene ovesta ulos tai sisään, ennen kuin olet antanut sille luvan. Se ei koskaan lähde paikalta johon olet sen viheltänyt, ennen kuin olet sen käynyt vapauttamassa. Se ei koskaan lähde noutoon, ennen kuin olet antanut sille siihen luvan. Se ei koskaan ryntää riistan perään, ellet sinä sitä siihen käske. Sanalla sanoen sen on opittava johtajuus. Koira on laumaeläin, joka vaatii ehdottomasti selkeän johtajan.
Mikä sitten tekee sinusta lauman johtajan? Sinun on oltava selkeä, koskaan ei saa jäädä epäselväksi mitä haluat. Käytä käskyjä, joita koira ymmärtää. Vahvista oikeaa toimintaa! Kanna vastuu ”laumasta” (lauma = sinä ja koirasi). Koira ei koskaan ole vastuussa laumaa kohtaavista epämiellyttävistä asioista, vaan se olet sinä. Älä koskaan sorru jankuttamiseen! Ellei ensimmäinen käsky mene perille, älä jankkaa vaan toimi. Yksinkertaisesti; sinä laumanjohtajana määräät! Paras määritelmä johtajuudelle, mitä olen lukenut, on Gunilla Wedeenin kirjassa Arjelle kultareunus; ”Minä määrään missä, kuinka ja milloin! Olen äärimmäisen johdonmukainen siinä, että minun sanani on laki… kaikissa tilanteissa !”
Jos annat pennun valita tottelemisen ja tottelemattomuuden väliltä, se tekee sen aina ja siihen sinulla ei ole varaa jos aiot käyttää koiraa metsästykseen. Jos koirasi aikuisena pysähtyy silloin, kun sille itselle sopii tai tulee luoksesi, jos sillä ei ole mitään mielenkiintoisempaa ympäristössä, et tee sillä metsästyksessä mitään. Päinvastoin, se on haitaksi ajaessaan riistan liian kaukaa ylös pilaten näin koko metsästyksen.
Vain yhteistyöllä asia hoituu. Yhteistyössä koira kuuntelee ohjaajaa ja haluaa totella. Ohjaaja taas luottaa koiran nenään ja antaa sen työskennellä vapaasti puuttumatta muuten kuin pitämällä etäisyyden ja suunnan haluamanaan. Varsinkin haavakon jäljityksessä ohjaajan on pakko luottaa koiraan ja vain koiraan. Varsin usein haavakko löytyy aivan muualta kuin kaksijalkainen asiantuntija luulee sen olevan. Luota koiraasi, vain yhteistyöllä metsästys onnistuu!
Ihmettelet varmaan, mitä hyötyä on siitä, että koira esim. kulkee ovesta vain luvan saatuaan. Tai tulee ja menee autoon vain luvalla, muista edellä mainituista asioista puhumattakaan. Ei niistä metsästettäessä sinällään mitään hyötyä olekaan, vaan kyse on pennun ajatusmaailman muokkaamisesta. Edellä mainitut asiat ovat aivan tavallisia arkipäivän rutiineja, jotka toistuvat tuhkatiheään joka päivä ja joihin ei yleensä kiinnitetä mitään huomiota. Siinä asia juuri meneekin pieleen. Jätetään käyttämättä hyödyksi koulutustilaisuudet, joita oppimisen kannalta olisi riittävän usein. Koirahan oppii juuri toistojen avulla. Opetettava asia on toistettava riittävän usein. Kun pentu jokapäiväisessä elämässä oppii siihen, että kontakti isäntään (=ohjaajaan) on jatkuvaa, se oppii samalla seuraamaan ohjaajan liikkeitä ja eleitä kuin ohjetta odottaen. Siihen perustuu yhteistyö ja johtajuus. Kun pentu oppii pitämään kontaktin ohjaajaan, ei se aikuisena tiedä muuta mahdollisuutta olevankaan. Silloin voidaan keskittyä koulutuksessa ja metsästyksessä oleelliseen ja jättää koiran tottelemattomuudesta johtuva turha ”rähinä” pois. Aika riittää toistojen tekemiseen eikä yhteistyö kärsi ohjaajan ylikuumenemisen vuoksi.
Pennun koulutuksessa kysytään usein, koska koulutus voidaan aloittaa. Omasta mielestäni sitä ei voida sanoa. Kun haet pennun ja tulet kotiin, alkaa opetus heti, kuten aiemmin on jo todettu. Opetuksella tarkoitan nimenomaan pennun ja ohjaajan yhteisen ”kielen” löytämistä, johtajuuden oppimista ja pilliin oppimista. Pillillä istuminen ja luokse tulo on koulutuksen perusta. Jos perusta on rakennettu huonosti, kaikki sen päälle rakennettu sortuu. Toisin sanoen, jos fuskaat perusopetuksessa, et tule onnistumaan jatkokoulutuksessa. Koulutuksella tarkoitan koiran opettamista ohjauksiin, markkeerauksiin, hakuun jne., kaikkeen metsästykseen liittyvään. Joten opetus ja koulutus menevät enemmän tai vähemmän limittäin. Opetus alkaa heti pikku pentuna ja koulutus pennun edistymisen ehdoilla, jolloin et jälkeenpäin kysyttäessä pysty sanomaan koska opetus muuttui koulutukseksi. Jos joku sanoo että haki pennun helmikuun kymmenes ja aloitti koulutuksen elokuun kahdeskymmenes, on mielestäni jotain pahasti pielessä. Muitakin mielipiteitä asiasta saattaa olla, päättele itse mikä on oikea tapa.
Joka tapauksessa sinun olisi ensimmäisen vuoden aikana luotava hyvä ja koiran kannalta ohjaajaa palvova suhde koiraasi. Sinun pitäisi pystyä luottamaan siihen, että kun vihellät koiran istumaan, se istuu heti. Kun vihellät koiran luoksesi, se tulee välittömästi täyttä vauhtia. Sen kanssa on käyty läpi ohjauksien ja markkeerauksien perusteet (=alkeet), se on oppinut noutamaan ja liikkumaan luonnossa edelläsi sik-sak kuviota.
Tässä yhteydessä huomauttaisin noudosta sen, etten tarkoita noudolla sitä, mitä valitettavan usein noudoksi kutsutaan. Eli että koira kulkee lenkillä ohjaajan hansikas tai jokin keppi suussaan, eikä anna sitä käskemälläkään pois. Noutaminen tarkoittaa sitä, että koirasi ottaa suuhunsa ja tuo sinulle kaiken mitä pyydät, myös kaiken riistan minkä se oma-aloitteisesti löytää. Noudossa koira aina tuo saaliin ohjaajalle suorinta reittiä ja mahdollisimman nopeasti. Kun olet vuoden koirasi kanssa touhunnut ja saanut sille edellä mainitut asiat ”jakeluun” , olet oikealla tiellä ja voit pikku hiljaa ryhtyä kouluttamaan koiraasi.
PERUSASIOIDEN OPETUS
PILLILLÄ ISTUMINEN JA LUOKSETULO
Kun pentu on tuotu kotiin, alkaa tutustumisen jälkeen välittömästi pillillä luoksetulon opetus. Käytä pilliä, kun olet laittanut pennulle ruuan valmiiksi ja aiot ruokkia sen. Ensin pelkkä pillin vihellys ei aiheuta pennussa mitään reaktiota, mutta kun kutsut pentua samalla nimeltä ja houkuttelet sen luoksesi, ei vie montakaan päivää, kun se jo osaa yhdistää pillin vihellyksen ruokaan. Silloin kutsut sen pelkällä pillillä luokse aina kun annat sille ruokaa. Pentu oppii yhdistämään pillin kutsuvihellyksen ja sille erittäin mieluisan asian toisiinsa.
Kun pentu ensimmäisen kerran tulee pillin vihellyksen ja houkuttelun avulla luoksesi, annat sille pillillä istumiskäskyn samalla painaen pennun istumaan hellävaroin, mutta päättäväisesti. Toinen tapa opettaa istuminen, on käyttää pennun omia viettejä ja tekemistä hyödyksi. Eli, kun pentu tulee eteesi, viet varaamasi herkkupalan se kuonon edestä suoraan pään yli. Yleensä herkku saa pennun seuraamaan kättäsi ja kun osaat käden liikkeen oikein viedä, istahtaa pentu automaattisesti. Juuri sillä hetkellä annat sen ”Istu” käskyn. Eli samalla hetkellä, kun pentu omasta tahdostaan istuu, yhdistät siihen haluamasi käskyn. Heti kun pentu istuu, annat sille ”Vapaa”- käskyn ja annat sen syödä.
Kun pentua ei tarvitse enää painaa istumaan, liität vihellykseen käsimerkin. Toisin sanoen, vihellät pennun istumaan ja nostat oikean kätesi sivulle eteesi kämmenpohja pentuun päin kuin ”torjumaan” pentua. Sivulle siksi, että myöhemmin kun koiran on metsästyksessä pysähdyttävä käskystäsi esim. ohjauksen aikana etäällä sinusta, koira näkee kätesi silhuettina, kun se ei ole kehosi ääriviivojen sisällä.
Huom! Vaadi katsekontakti aina ennen kuin annat luvan syödä.
Tämä toistuu aina samalla tavalla neljästi päivässä ainakin kolmen kuukauden ajan. Sinä aikana pentu oppii, että kaksi lyhyttä vihellystä tietää hyvää (=ruoka), yksi pitkä vihellys vaatii sitä hieman malttamaan ja ”vapaa” antaa sille luvan toteuttaa mielitekonsa.
Muista; älä koskaan toimi ristiriitaisesti tai anna periksi näissä perusasioissa!!
Kun paikalla oleminen alkaa sujua, pidennä vapaa-käskyn antoa niin, että kolmen kuukauden kuluttua pentu istuu vaivatta rauhassa ainakin 10-sekuntia, jos niin tahdot. Älä käytä pilliä luokse tulossa alkuun kuin silloin, kun ruokit pennun ja olet varma, että se tulee luokse. Näin vältät pillin kärsimästä inflaation pennun korvissa ja se oppii tulemaan aina heti kutsuttaessa. Samoin alussa, kun vihellät pennun istumaan, pidä pentu niin lähellä itseäsi, että voit painaa sen istumaan, ellei se tottele pilliä heti.
Vältä tilanteita, joissa pentu pääsee rikkomaan käskyäsi!!
Nyt pentu on 4-5 kuukauden ikäinen. Se on oppinut sisällä tulemaan vauhdilla, kun kutsut sitä pillillä. Se istuu heti kun vihellät sen istumaan ja pysyy paikallaan rauhassa katsoen sinua silmiin. Nyt on aika ruveta vaatimaan samaa ulkona. Tähän asti et ole käyttänyt pilliä kuin ruokkiessasi pennun. Ulkona olet hoitanut luoksetulon perinteisellä Toko- tyylillä = kutsuessasi olet juossut karkuun ja houkutellut pentua luoksesi. Nyt alat käyttää pilliä luoksetulokutsuna. Annat pennun edetä itsestäsi 10- 15 metrin etäisyydelle, katsot ettei sillä ole mitään mielenkiintoista näköpiirissä, kutsut pentua pillillä lyhyin sarjoin ja peruutat pennusta poispäin.
Kun pentu kääntyy, lähtien sinua kohti, menet polvillesi tai istut, kääntyen osittain pois pennusta. Älä seiso kädet levällään tuijottaen pentua silmiin! Kun pentu tulee, toivottavasti täyttä vauhtia kuten sisällä syömään, olet valmis ottamaan sen avosylin vastaan. Annat sen vaikka hypätä syliisi, jos se niin tahtoo. Kiitoksillasi ja kehuillasi ei saa olla mitään rajaa. Olet voinut varata ensimmäisille kerroille jonkin makupalan taskuusi, jolla vahvistat kiitosta. Pennun pitää tajuta tehneensä jotakin ennenkuulumatonta tajutessaan, että lyhyt vihellyssarja on kehotus tulla ohjaajan luokse! Valitse vaatetuksesi ja ympäristö siten, että voit(=kehtaat) toimia edellä kuvatulla tavalla.
Ensimmäiset pysäytykset pillillä voit tehdä jo ennen luokse tulon opetuksen aloittamista ulkona. Kun viet pennun ulos ja tuot sen taas takaisin sisään, pistä se aina ensin pillillä viereesi istumaan. Sen jälkeen menet itse ensin ovesta ja annat pennulle luvan tulla perässä. Näin opetat sille samalla arvojärjestyksen eli kyse on jo aiemmin puhutusta johtajuudesta. Voit vaatia kyseisen rituaalin heti, kun pentu ruokinnan yhteydessä on oppinut istuen odottamaan lupaa syödä. Älä käytä pilliä vielä muuten ollessasi ulkona!
Ensimmäiset pysäytykset ulkona pillillä teet tutussa pihapiirissä, jossa ei ole kiinnostavia tapahtumia eikä yllätyksen mahdollisuutta. Annat pennun edetä muutaman metrin, tai se voi olla ihan vierelläsi, kuitenkin vapaana. Kiinnität pennun huomion, annat käsimerkin ja vihellät pennun istumaan. Ota tiukka katsekontakti, jolla ”painat” pennun istumaan. Mene pennun luo, silitä kiitokseksi ja anna vapaa käsky. Muista; silittely rauhoittaa, taputtelu riehaannuttaa.
Oma mielipiteeni istumaan opettamisessa ja yleensä paikalla pysymisen opetuksessa on se, ettei pennun anneta lähteä paikalta oma-aloitteisesti, luokse kutsumisesta puhumattakaan. Kun harjoitetaan pennun pysäytystä pillillä ja pennun malttamista paikallaan, mennään pentu aina vapauttamaan paikaltaan. Samalla pentu voidaan paremmin palkita oikeasta toiminnasta, kun se istuessaan saa kiitoksen. Koira ymmärtää vain heti saamansa palautteen, ei ”tilipussi-periaatetta”. Toisin sanoen, kiitos tai torumiset on tultava silloin kun tehdään oikein tai väärin. Ajoitus tässä asiassa on ensiarvoisen tärkeää, muuten pentu saattaa käsittää asian aivan toisin kuin tarkoitat.
Oleellisena osana koiran pysäyttämiseen metsästyksessä on koiran opettaminen istumaan laukauksesta. Ennen kuin voit ottaa starttipistoolin käyttöön koulutuksessa, sinun on totutettava pentu laukaukseen. Yleensä se ei tuota vaikeuksia. Kun pentu on iältään 4-5 kuukautta, voit hyvin olettaa sen kestävän 6-millisen starttipistoolin laukauksen säikähtämättä. Kiinnitä itse pennun huomio muuhun esimerkiksi leikkimällä sen kanssa, kun avustaja ampuu laukauksen suhteellisen etäällä pennusta. Ole itse kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos pentu pysähtyy ihmettelemään laukausta olematta pelästyneen oloinen, voitte jatkaa samaa rataa ampuen aina vähän lähempänä. Jos pentu osoittaa säikähtämisen merkkejä, koeta saada sen huomio itseesi hieman railakkaammalla leikillä(sellaisella, josta pentu pitää). Jos pentu jatkossakin osoittaa pelästyvänsä laukausta, on totuttamista jatkettava pennun hieman aikuistuttua.
Kun starttipistoolilla voidaan ampua laukaus 10-metrin päässä pennusta, eikä säikähtämisen merkkejä näy, voidaan pysäyttämisen opetuksessa ottaa laukaus mukaan. Tällöin pentu osaa ulkona jo istua välittömästi, kun se kuulee yhden pitkän vihellyksen tai näkee käsimerkin.
Pidä pentu suhteellisen lähellä, kun ensi kerran käytät starttipistoolia. Kiinnitä pennun huomio itseesi, nosta käsi merkiksi istumisesta, vihellä istumiskäsky ja samanaikaisesti ammu starttipistoolilla laukaus poispäin pennusta. Pentu saa samalla kaksi oppimaansa, selvää käskyä istua sekä yhden uuden, jonka se melko nopeasti oppii yhdistämään istumiseen. Jatkossa jätät käsimerkin pois ja annat pillillä ja aseella samanaikaisen ”Istu”-käskyn.
Harvalla on mahdollisuus käyttää ympäristön vuoksi oikeaa ampuma-asetta, eikä se muutenkaan ole tarpeellista puolen vuoden ikäiselle pennulle. Tavoitteena on se, että pentu istuu välittömästi kun se kuulee laukauksen .
Joskus tulee tilanne pennun kanssa, että se alkaa hidastella istumisessa. Tämä voi johtua siitä, että pillillä annettu käsky on piiitkä (kuten alussa sovittiin, ”Istu” on yksi pitkä vihellys). Tämä voidaan välttää, kun pentu opetetaan istumaan laukauksesta. Käsky on tällöin erittäin lyhyt ja napakka. Toinen syy, miksi itse pidän laukauksen opettamista ”Istu”-käskyksi erittäin tärkeänä, on estää sillä paukkunouto. Kun nuorella koiralla aloitetaan metsästys, on sen istuminen varmistettava alkuun aina pillillä. Usein koira istuukin käskyllä linnun lähtiessä, mutta kun se sitten näkee linnun putoavan, tulee monelle voittamaton tarve rynnätä linnun perään, noutoon. Olen nähnyt useita koiria, jotka toimivat juuri näin. Räväkkä ylösajo, koira jää paikalleen, mutta kun pamahtaa ja lintu tippuu, syöksyy koira heti noutoon! Kun se laukaus on pentuna iskostettu Istu-käskyksi, saa se kyseisellä kriittisellä hetkellä vielä sen viimeisen käskyn pysyä paikallaan ja näin paukkunouto jää tekemättä.
Tosin ihanne tapa spanielille pysähtyä metsästyksen yhteydessä, on pysähtyminen ylösajoon. Siitä tarkemmin noudon yhteydessä. Kuitenkin on muistettava, että ellei pentusi pysähdy aiemmin esitetyillä tavoilla, ei se pysähdy missään nimessä ylösajoonkaan!
Itse olen viimeiset koirani treenannut istumaan ylösajoon pihapiirin pikkulinnuilla. Eli siinä vaiheessa, kun pentu osaa istua laukaukseen ja pillillä, otan pillin ja starttipistoolin aina mukaan, kun lähden pennun kanssa ulos. Kun pentu sitten havaitsee mielenkiintoisen linnun (västäräkki, peippo, räkättirastas yms.) ja lähtee syöksyllä kohti, pysäytän sen samanaikaisella vihellyksellä ja laukauksella. Kävelen pennun luo ja kiittelen silitellen oikeasta toiminnasta, ohjaan huomion päinvastaiseen suuntaa ja annan vapauttavan luvan jatkaa matkaa. Ja taas pian lähistöllä pyörii räkätti, pentu syöksyy kohti, lintu lentoon, vihellys / laukaus ja pennun luo kiittelemään oivasta ylösajosta. Tärkeää on se, että ajoitus on kohdallaan. Pysäytys vasta, kun lintu on lähtenyt, ei koskaan ennakkoon (vaikka pelkäätkin alkuun, että pentu karkaa käsistä!). Näin opettaen pentu varsin nopeasti oppii istumaan oma-aloitteisesti aina kun lintu siivittää. Edellyttää edelleen, että olet toimissasi ehdoton ja aina toimit samalla tavalla.
Sitä mukaa kun pentu alkaa ulkonakin toimia kuten sisällä, kasvatat etäisyyttä niin luokse tulon kuin istumisen opetuksessa. Tavoitteena tulisi olla se, että pentu tulee luokse ja pysähtyy istumaan heti viheltäessäsi etäisyyden ollessa 10- 30 metriä . Pennun edistyessä luokse tuloissa ei sinun enää saa käyttää makupaloja kiitokseen. Kiitoksen pitää tulla siitä, että pentu haluaa totella ja tulla luoksesi (= kiitos olet sinä, ei makupala). Sekä luokse tulossa että istumisessa tulee jatkossa palkita kiitoksin vain virheettömät suoritukset. Näin pentu oppii tottelemaan aina ja heti.
Luoksetuloissa sinun ei jatkossa tarvitse eikä saa tehdä asiasta enää mitään ”numeroa” pennun opittua asian ytimen eli varauksettoman ja nopean tottelemisen. Kun tämä onnistuu 100%:sti kotipiirissä, voit siirtyä oudompiin paikkoihin. Varo kuitenkin koko ajan tilannetta, jossa pentu keskittyy ympäristöön, eikä sinuun. Silloin sinä et saa antaa pennulle käskyä pillillä. Kiinnitä aina ensin pennun huomio itseesi, ennen kuin annat käskyn. Vasta kun koirasi on toisella vuodellaan ja käskyt ovat jo selkäytimeen iskostuneet, voit vaatia siltä tottelemista häiriötekijöidenkin aikana.
(Tämä ikä riippuu tietenkin suuresti koiran edistymisestä ja voi vaihdella suurestikin). Sinun olisi saatava pentusi niin hallintaasi, että voit antaa sen liikkua lenkeillänne vapaasti sen ehtiessä vuoden ikään ja kuitenkin voit olla varma sen tottelemisesta.
MUISTA! PILLILLÄ PYSÄYTTÄMINEN JA LUOKSETULO OVAT TÄRKEIMMÄT OPETETTAVAT ASIAT SPANIELIN TIELLÄ METSÄSTYSKOIRAKSI!!
Kun nämä kaksi asiaa ovat täysin hallinnassa, voit kaiken muun opettaa niiden avulla. Kun koirasi jatkossa tekee jotain väärää, voit aina pysäyttää sen toiminnan ja kutsua sen luoksesi uutta opastusta varten. Älä siis missään nimessä opeta näitä asioita huonosti tai kiirehdi asioiden edelle, sillä silloin kohtaat jatkossa odottamattomia ja ehkä korjaamattomiakin ongelmia.
Olen keskittynyt aika yksinkertaistettuihin esimerkkeihin perusasioiden opetuksessa. Kuitenkin olen tehnyt sen aivan tarkoituksellisesti. Kuten jatkossa tulet huomaamaan, joudut käyttämään samoja käskyjä monen muunkin asian opetuksessa, jolloin harjoitusta tulee ikään kuin ”vahingossa” näissä perusasioissa. Kuitenkin toivon, että periaate, millä pentu saadaan oppimaan luokse tulo ja istuminen pillillä, on tullut sinulle täysin selväksi.
NOUTO
On oikeastaan väärin sanoa, että opetetaan pentu noutamaan, sillä joka pentu osaa ottaa haluamiaan tavaroita suuhunsa ja kuljettaa niitä haluamaansa paikkaan. Niinhän koiranpennun villit sukulaisetkin luonnossa kuljettavat emän tuomaa ruokaa ja tähteeksi jääneitä luita. Tämä luonnon sanelema tosiasia pitää vain saada noutavalla koiralla ohjaajan käyttöön. Sitä tarkoitan noudon opettamisella. Toisin sanoen, noudon opettaminen on sitä, että saadaan pentu tuomaan esineet sinulle. Ei sitä, että saadaan pentu ottamaan esine suuhunsa ja kantamaan se minne se itse tahtoo. Ensiarvoisen tärkeää on pitää yllä pennun luontaista halua ottaa suuhunsa esineitä ja halua kuljettaa niitä. Tätä viettiä aletaan kannustaa, kun pennun noutokoulutus aloitetaan. Toinen luonnollinen vietti on takaa-ajovietti, joka on yksi voimakkaimpia viettejä koiranpennulla. Voit itse todeta sen esim. pistämällä pallon pyörimään poispäin pennusta. Lähes välittömästi jokainen pentu syöksyy ”pakenevan saaliin” perään ja ottaa sen suuhunsa, moni vieläpä ”tappaa” saaliinsa päätään voimakkaasti ravistelemalla.(Niinhän koiran villit sukulaiset katkaisevat saaliin niskan.) Takaa-ajovietti toimii!
Muista! Älä tapa pennun halua kantaa esineitä, vaan innosta pentua aina kun se kuljettaa suussaan tavaroita. Yritä houkutella pentu luoksesi, kun sillä on jotain suussaan. Kun se tulee, palkitse se aina. Ota pentu vastaan, älä esinettä. Palauta esine alkuun aina pennulle, jos vain mahdollista. Näin saat sen ymmärtämään, että esineen löytäminen ja sen vieminen ohjaajalle on hyvä asia, eikä se menetä saalistaan. Jos sen kantelema esine on sinulle hyvin tärkeä esim. parhaat tanssikenkäsi, on luonnollista että rauhallinen, pentua innostava käytös tuottaa sinulle vaikeuksia. Kysyisin kuitenkin tässä vaiheessa, kummanko olisi pitänyt ymmärtää pistää kengät sellaiseen paikkaan, etteivät ne joudu vääriin hampaisiin, sinun vai pennun! Jos olet kanssani yhtä mieltä siitä, että sen olisi pitänyt olla sinun, pystyt hillitsemään itsesi ja muistamaan ensi kerralla olla tarkempi. Houkuttelet pennun luoksesi kuten ennenkin, palkitset sen ruhtinaallisesti halauksin, otat kiiltonahkakengän huostaasi ja annat pennulle palkkioksi sen rakkaimman purulelun.
Voit tietenkin tehdä kuten yleensä tehdään. Päästät ilmoille rumimman karjaisun minkä hädältäsi saat lähtemään, lähdet ajamaan jo säikähtänyttä pentua takaa kiroten sen typeryyttä ja riuhdot kengän sen suusta samalla jättäen huulet hampaiden väliin. Näin olet jälleen kerran onnistunut täydellisesti pennun koulutuksessa. Voit olla varma, että noudon opettaminen tuottaa suuria vaikeuksia tällaisen tapahtuman jälkeen. Muista mitä yhteistyön opettelun yhteydessä puhuttiin. Sinun on oltava se järkevämpi yhteistyökumppani!!
Itse olen opettanut pennun noutamaan seuraavasti;
Kun pentu on ollut minulla jonkin aikaa niin että se on tottunut ”talon tavoille” ja olen saanut sen sisällä ymmärtämään istumisen ja luokse tulon, olen siirtynyt noudon alkeiden opettamiseen. Pentu on tällöin noin kolmen kuukauden ikäinen, saattaa olla jopa nuorempi. Sillä on oma makuupaikka, jonne se voi halutessaan vetäytyä lepäämään. Se osaa tulla ruokittaessa kutsusta luokse ja malttaa istua hetken, kunnes saa luvan syödä. Nyt otan sopivan kokoisen pallon mukaan yhteisiin leikkeihin. Sopivankokoinen on sellainen, jonka se saa helposti mahtumaan suuhunsa, mutta jota se ei voi vahingossakaan niellä.
Menen istumaan pennun makuupaikalle ja kutsun sen luokse. Makuupaikalle siksi, että se on monesti pennulle ”pesäluola” jonne kaikki saaliit viedään. Toinen hyvä vaihtoehto on käytävä tai vastaava, josta pentu ei pääse karkaamaan saaliinsa kanssa, vaan sen on tultava ulottuvillesi. Varaan alkuun makupalan kiitoksen vahvistukseksi ja kun se tulee, kehun ja leikin pennun kanssa. Sitten kun pentu hiukan rauhoittuu, näytän palloa sille. Alkuun pallo ei välttämättä aiheuta mitään reaktiota tai pentu saattaa yrittää heti kiihkeästi sitä itselleen. Kummassakin tapauksessa pidän pallon itselläni. Rauhoittelen pentua jos tarpeen ja otan sen jalkojeni väliin istumaan. Pidän toisella kädellä pennusta kiinni ja kiinnitän sen huomion palloon, jonka pistän sen jälkeen vierimään poispäin pennusta. Annan pennulle nouto käskyn ja päästän pennun vapaasti tekemään mitä se haluaa. Nouto käsky voi olla ”Tuo”, ”Hae”, ”Nouda” tai joku muu, kunhan se tästä eteenpäin on aina sama. Itse käsken ”Hae”. Normaalisti pentu syöksyy poispäin vierivän pallon perään ja koittaa saada sen hampaisiinsa. Jos näin ei tapahdu, sinun on saatava pentu kiinnostumaan pallosta leikkimällä sillä pennun kanssa. Tällaisen ”härnäämisen” seurauksena harva pentu pystyy vastustamaan kiinnostustaan. Noutoon lähetyksen jälkeen, kun se pallon saa, on sillä yleensä kiire takaisin. Kun pentu kääntyy, kutsun sitä samalla pillillä tutuilla lyhyillä vihellyssarjoilla luokse. Otan pennun vastaan avosylin ja kiittelen kun se ymmärsi tulla luokseni. Vasta pennun luokse tulon palkittuani kiinnitän huomion sillä olevaan palloon. Ihmettelen ja kääntelen palloa ja annan sen pennulle takaisin niin että se voi leikkiä sillä. Kaikki tämä pennun ollessa jalkojeni välissä makuupaikalla.
Älä missään nimessä ota vastaan palloa vaan pentu. Jos olet käsi pitkällä ottamassa pennulta saalista, voit olla varma, ettei se tuo sitä enää samalla innolla sinulle. Kun pentu sitten on taistellut saaliinsa kanssa ja alkaa kiinnittää huomiotaan muuallekin kuin palloon, otan pallon pois. Hellästi mutta päättäväisesti. Monesti pentu nousee istumaan ja yrittää saada sen takaisin. Silloin otan taas toisella kädellä hellästi pennusta kiinni ja pistän pallon vierimään poispäin pennusta.
Nouto-käsky, pentu vapaaksi, pillillä luokse-kutsu ja uusi pennun paijailu ja yllättyminen sillä olevasta saaliista. Onnellinen saalistaja saa esitellä saalistaan taas hetken, mutta otan pallon pian taas itselleni. Alussa annan pennulle makupalan kiitokseksi ja lopetan opetuksen siihen. Korkeintaan kaksi noutoa ensimmäisillä kerroilla. Pistän pallon talteen seuraavaa oppituntia varten, joka tulee muutaman tunnin kuluttua pennun ollessa taas virkeä. Muista; usein mutta vähän kerrallaan!
Tärkeitä asioita opetuksessa: a.) ota noutoesineeksi esine joka kiinnittää pennun huomion ja joka mahtuu hyvin sen suuhun (ei tarvitse aina olla välttämättä pallo), b.) yritä aavistaa mihin pentu saaliinsa haluaa viedä, että olet siellä vastaanottamassa, c.) anna nouto-käsky aina kun lähetät pennun matkaan, kutsu pillillä luokse, ota pentu vastaan riemulla, anna luovutuskäsky kun haluat tutkia saalista, palauta alkuun saalis pennulle ja d.) älä koskaan toista noutoa niin monesti, että pentu näyttää kyllästymisen merkkejä (lopeta kun pentu on innokkaimmillaan).
Oikeastaan alkuun on kyse siitä, että pentu toimii kuten luonto on sen vuosisatojen saatossa muovannut toimimaan. Kouluttaja vain kääntää valmiin toiminnan haluamaansa muotoon. Kuitenkin kun näin toimitaan riittävän usein ja aina ehdottoman samalla tavalla, saadaan pentu yhdistämään halutut käskyt haluttuihin asioihin. Syntyy vaikutelma, jossa ohjaaja on opettanut koiran noutamaan. Se on tarkoituskin. Koira kokee asian lopulta samoin.
Kun harjoitat pentua 3-4 kertaa päivässä pieniä jaksoja edellä kuvatulla tavalla muutaman viikon, voit siirtyä käyttämään pentudamia. Alkuun pentudami on parempi, koska se sopii pienemmän kokonsa vuoksi paremmin pennun suuhun. Harjoitus jatkuu muuten samalla tavalla. Kun olet kuukauden tehnyt innolla työtä pennun noudon kanssa, voit siirtyä ulos. Pentu on noin 4-5 kuukauden ikäinen ja sille on selvinnyt jo nouto-käskyn merkitys. Samaan aikaan olet luoksetulo-harjoituksissa siirtynyt ulos. Nyt voit aina välillä ottaa noutoharjoituksen luokse tulon osana. Näin tulee tehtyä kaksi harjoitusta samanaikaisesti eikä pentu pitkästy, kun harjoitteet ovat vaihtelevia. Muista! Ei liian montaa toistoa peräkkäin.!! Nouto tapahtuu muuten samoin kuin sisällä. Kun pentu edistyy noudossa, pitää vaikeutta myös lisätä, muuten pennun mielenkiinto asiaan herpaantuu. Kun nouto alkaa olla melko varma ja pentu palauttaa damin sinulle nopeasti, voit siirtyä pennulle uuteen maastoon. Dami saa olla puolivuotiaalla jo kunnollinen eli jätät pentudamin pois. Alat koulia pennun muistia, jolloin nouto vaikeutuu. Toisin sanoen heität damin, pentu istuu, houkuttelet sen mukaasi eri suuntaan mihin nouto heitettiin, ja leikit pennun kanssa hetken ennen kuin annat sille nouto-käskyn. Samoin noudot yli ojan, tiheään pusikkoon, kaksois-markkeeraukset yms. lisäävät noudon vaikeutta. Tämä kuitenkin vasta sitten, kun nouto on melko varma ja pentu on oppinut ehdottomasti istumaan, kun nouto heitetään. Kuten pysäyttämisen opetuksen yhteydessä oli puhetta, olet ottanut starttipistoolin mukaan opettaessasi pennulle istumista etäältä. Nyt noutoharjoituksessa on mukana kaikki tarvittavat elementit. Voit yhdistää kolmen eri asian harjoittamisen samaan harjoitukseen ;
Kuljet pennun kanssa, kiinnität sen huomion, heität damin ja samanaikaisesti ammut starttipistoolilla sen ”alas”. Pidät huolen että pentu näkee damin heiton ja että se laukauksen kuullessaan istuu välittömästi. Riippuen koirasta joko rauhoitat tilanteen tai annat noutokäskyn heti.(Innokkaan noutajan kanssa rauhoittaminen, muuten siitä tulee paukkunoutaja ja innottoman kanssa annat vauhtinoutoja eli käsky heti heiton perään, jolloin saat lisää intoa). Tärkeää on se, että pentu istuu aina heti, siitä et tingi. Noutoon lähetys on harkintasi varassa.
Muista; Älä anna pennun noutaa kaikkia heittämiäsi dameja, vaan hae aina osa itse pois. Näin pentu ei koskaan tiedä, saako se noutaa, vai pitääkö sen malttaa paikallaan. Tällä estät mahdollisen paukkunoudon kehittymisen. Mielellään niin, että pentu saa noutaa vain yhden kolmesta/neljästä heitosta. Tällä harjoitat samalla pennun paikallaan pysymistä, koska se tulee todennäköisesti olemaan se vaikein asia aikanaan metsästystä aloitettaessa.
Kun pennulta vaaditaan aina heti istuminen damin heiton yhteydessä, käsittää se jatkossa heittämisen istumiskäskyksi. Tähän pitäisi juuri pyrkiä. Koiran olisi käsitettävä että kun jotain nousee ilmaan(=dami lentää) tarkoittaa se ”ISTU”. Kun saat tämän iskostettua pennun päähän, on sinulla metsästäessäsi koira, joka istuu riistan lähtiessä, eikä sinun tarvitse koko ajan vahtia koiraa vaan voit keskittyä riistaan. Samalla riski koiran haavoittumisesta riistalaukaus-tilanteessa pienenee ratkaisevasti.
(Valitettavasti jopa metsästyskokeissa on sattunut, että ohjaaja on ampunut omaa koiraansa)
Kun pentu on oppinut istumaan aina itse damin tai vastaavan lentäessä, olen itse siirtynyt opetuksessa pihan pikkulinnuille. Pikkulinnuilla yms. saadaan ylösajo/pysähtyminen laukauksineen niin lähelle aitoa metsästystilannetta, kuin se tuon ikäisellä pennulla voi olla.
Kun pentu noudossa tulee damille, kutsu välittömästi pillillä luokse. Tällöin pentu ei jää pyörittelemään damia vaan nouto on nopea ja innokas. Kun pentu tulee eteesi, otat damin suoraan tai vihellät koiran istumaan. Osa pennuista ei kestä istuttamista kovin nuorena, vaan dami putoaa suusta heti kun vihellät sen istumaan. Tällöin et vaadi istumista luovutuksessa vaan siirrät sen opetuksen myöhempään.( Testaamalla aina silloin tällöin tiedät oikean ajankohdan) Luovutus on ihanteellinen, kun pentu istuu edessäsi ja saat panna käden kuonon alle ja sanoa ”Kiitos”, jolloin koira antaa saaliin käteesi. Luovutuskäsky sinun on pitänyt päättää nouto-opetuksen aloittamisen yhteydessä, vaikka sen merkitys tuleekin esiin vasta sitten, kun voit ruveta vaatimaan kunnon luovutusta. Muista että luovutuksen opetus on viimeinen vaihe noudon opetuksessa ja tapahtuu yleensä pennun ollessa noin vuoden ikäinen. Jos vaadit täydellisen luovutuksen heti pentuna, tulee se kostautumaan palautuksen hidastumisena.( Jos yhtään joudut kovistelemaan luovutuksessa, pentu tulee epävarmaksi ja siksi hidastelee). Itse käytän luovutuksessa käskyä ”Kiitos”, yleensä se on ”Irti”. Voit käyttää mitä itse tahdot, kunhan se on aina sama.
Luovutus saattaa joillekin pennuille tuottaa ongelmia. Joko ne alkavat omia damia tai dami putoaa suusta ohjaajan jalkoihin. Yleensä nämä ongelmat johtuvat ohjaajasta ja niiden korjaaminen saattaa samalle henkilölle olla haastavaa. Voit kuitenkin opettaa koiran pitämään damin suussaan eri käskyllä ja näin käyttää sitä pudottelevan koiran kohdalla. Eli yksinkertaistettuna; Koira sisällä eteesi, dami noutokäskyllä koiralle suuhun ja sitten ”Pidä”. Aina, kun pentu meinaa irrottaa, komennat ”Pidä” ja hiukan autat leuan alta nostaen. Älä anna vastahakoisen pennun painaa päätään, silloin damin putoaminen on todennäköisempää. Kehut aina kun pentu pitää rauhassa damin suussaan ja ”Pidä”, jos se yrittää irrottaa otteensa. Kun pentu pitää damia hetken rauhassa suussaan, anna luovutus -käsky. Lyhyitä aikoja alkuun, pikku hiljaa pidentäen. Yleensä pentu aika pian käsittää, ettei pääse tilanteesta kuin tekemällä halutulla tavalla. Muista kiitokset oikeaan aikaan.
Samaa tapaa voit käyttää silloinkin, jos pentu on niin tohkeissaan, ettei sen vuoksi suoriudu luovutuksesta kunnialla. Tällainen pentu on yleensä hyvin vilkas, jolloin se on rauhoitettava luovutustilanteessa. Joskus jopa kiinni pitämällä. Jälleen määrätietoisesti mutta hellävaroin.
Omiva pentu on sitten hiukan vaikeampi korjattava. Itsellä on tällainen kerran ilmennyt ulkona luun kanssa. Pentu omi luuta ja vältteli tehokkaasti muutaman luokse-kutsun eikä päästänyt lähelleen. Annoin olla, kunnes pentu luopui hetkeksi saaliistaan. Otin luun itselleni ja vein pennun ulkotarhaan. Ovet säppiin ja luu maahan. Pentu omi sen taas heti ja alkoi jälleen vältellä. En reagoinut, vaan odotin. Aikansa, kun oli luunsa kanssa murjottanut ja alkoi väsyä, kutsuin luokse. Pentu lähti kuin lähtikin tulemaan ja innostamalla tuli syliin asti. Otin luun päättäväisesti mutta varoen sen suusta ja kehuin upeasta saaliista. Annoin aarteen takaisin sitä hetken ihmeteltyäni. Ja taas pentu tarhan nurkkaan saaliineen. Nyt kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa, kun lähti tulemaan kutsuessani. Sama toistui useamman kerran. Kun tilanne oli se, että pentu tuli joka kerta luokse kutsuessani ja luovutti luun pyynnöstä minulle, olin valmis avaamaan tarhan ovet ja päästin pennun taas juoksemaan. Aikaa meni arviolta koko tapahtumaan n. 20 minuuttia. Sen jälkeen kyseinen koira ei ole koskaan ominut mitään saalistaan minulta.
Nouto-opetuksen idea on ilmeisesti tullut sinulle selväksi. Tärkeää on pitää pennun luontainen noutohalu vireillä, kunnes sitä voidaan ruveta muokkaamaan ohjaajan haluamaan käyttöön. Älä etene tässäkään liian nopeasti, vaan opeta perusnouto ensin sataprosenttisesti kuntoon ennen kuin alat vaatia monimutkaisempia asioita. Siinä vaiheessa on pillillä istumisen oltava täysin hallinnassa, jolloin voit estää pennun rikkeet viheltämällä sen istumaan. Täysin valmiin, koulutetun spanielin on metsästyksessä oltava ohjattavissa noutoon lähes sadan metrin päähän kaislikkoon. Siltä etäisyydeltä koiran on vielä toteltava pillillä ja käsimerkeillä antamiasi käskyjä. Siksi; Älä hosu perusasioissa!!
HAKU
Haun opettaminen on varsin aikaa vievä prosessi, jonka onnistuminen ja työn määrä riippuu paljolti siitä, millaisen pennun aikanaan valitsit. Jos pentusi on rohkea, oma-aloitteinen ja utelias, tulet selviämään vähimmällä. Vielä jos pennulla on halu miellyttää sinua, voit odottaa saavasi huippuhakuisen metsästyskaverin. Varsinaiseen metsästyshakuun opettamisen voit aloittaa aikaisintaan siinä vaiheessa kun pentu täysin varmasti tottelee pillillä annettuja luokse tulo ja istu komentoja. Voit aikaisemminkin kulkea pennun kanssa maastossa totuttelumielessä, mutta pyri valitsemaan maastoksi riistasta täysin vapaa alue, kunnes tottelevaisuus on hallinnassa. Pennun ollessa noin puolivuotias sen pitäisi olla opetuksessa siinä vaiheessa, että voit aloittaa sik-sak kuvion opetuksen. Spanielinhan tulee metsästettäessä kulkea ohjaajan edessä hakien puolelta toiselle haulikon kantaman sisäpuolella.(eli etäisyys ohjaajaan maksimissaan n.20…25m) Valitse maastoksi aukea alue, pelto tai niitty, jossa näet pennun koko ajan. Komenna pentu hakuun esim. ”ETSI” käskyllä. Alkuun käsky ei tietenkään merkitse pennulle mitään, mutta käytä sitä kuitenkin heti alusta alkaen. Komennat siis pennun etsimään ja lähdet itse kulkemaan maastoa eteenpäin. Kun pentu menee ohitsesi esim. vasemmalle, muutat kulkuasi hieman oikealle. Seuraat koko ajan pennun tekemisiä. Kun se ottaa sinuun kontaktia katseella, kutsut sitä luokse pillillä ja ohjaat sen samantien ohitsesi oikealle. Kun pentu nyt tutkii sinun oikealla puolellasi maastoa, muutat kurssiasi hieman vasemmalle. Jossain vaiheessa pentu taas ottaa yhteyttä, jolloin kutsut ja ohjaat sen suoraan ohitsesi vasemmalle jne. Tärkeää on se, että pentu ottaa kontaktin, et sinä. Siksi seuraa koko ajan pennun tekemisiä ettet myöhästy katsekontaktista. Jos sinä kontrolloit jatkuvasti pennun etäisyyttä ja kulkusuuntaa, oppii pentu siihen ja saat tehdä niin jatkossa aina. Tarkoitus on se, että koira seuraa ohjaajaa ja pitää etäisyyden oikeana, eikä näin vaadi jatkuvaa ohjausta aikanaan metsästettäessä. Tämän vuoksi aloitit heti pennun tultua taloon sen pennun ajatusmaailman muokkauksen. Kontaktin isäntään on oltava jatkuvaa. Jos pentu on niin rohkea että se etenee sinusta liian kauas(= et metsästyksessä pysty enää pudottamaan lähtevää riistaa), vihellät sen pillillä istumaan, kävelet pennun viereen ja ohjaat taas suoraan ohitsesi toiselle puolellesi. Muista, haku laajenee iän karttuessa. Pentuna ja haun alkuopetuksessa 5…15m per puoli on täysin riittävä etäisyys. Käsitykseni mukaan viisaus; ”Koira ei hae matkaa vaan aikaa”, pitää täysin paikkansa. (Eli samana aikana, joka menee pikku pentuna 10 metrin matkaan, aikunen koira kulkee 20 metriä ). Voitaisiinkin sanoa, että annat pennun haun ulottua 2…4 sekunnin päähän kummallekin puolellesi.
Tässä tulee esiin peruskoulutuksen taso. Jos pentu ei tottele ”Istu” ja ”Tänne” komentoja, et voi jatkaa haun opetusta. Jos jatkat, saat metsästysspanielin, joka riistatilanteissa ei varmasti pysy käsissäsi! Pentu saa periaatteessa alkuun tehdä mitä vaan, kunhan se tutkii innokkaasti maastoa ja pysyy tarpeeksi lähellä. Jos näet selvästi, että pennulla on riistan hajukenttä edessään, pidä huoli ettei se kertaa jälkiä moneen otteeseen. Jos aiot kokeisiin pentusi kanssa, tällaista jälkikentän tarkistamista sanotaan puurtamiseksi, eikä se ole toivottava ominaisuus spanielille, koska se hidastaa haun etenevyyttä. Tässäkin on terve maalaisjärki paikallaan. Pyri kuitenkin heti alkuun siihen, että pentu on haussa koko ajan liikkeessä. Jos käy niin, että heti alkuopetuksessa maastosta löytyy riistaa(mikä ei ole toivottavaa), pidä huoli, että pentu istuu riistan lähtiessä. Sinun on käytettävä kaikki mahdolliset keinot pennun pysäyttämiseksi, jos pentu aikoo riistan perään. Jos aiot kokeisiin, on sinun hyvä tietää, että voittajaluokassa ei voida enää palkita koiraa 1.palkinnolla, jos se ei pysähdy ylösajossa. (Uusissa säännöissä se estää myös avoimen luokan koiran palkitsemisen ykkös-palkinnolla).
Kun pentu alkaa olla ”hanskassa” avomaastossa, alat innostaa sitä tutkimaan pelto-ojien pientareita ja ojanpohjia sekä ojia reunustavia pusikoita. Pidät huolen siitä, että olet kokoajan katseyhteydessä pentuun. Näin pääset pilleinesi puuttumaan heti peliin, jos fasaani tai rusakko ponkaisee pakosalle. Ota huomioon koirasi varmuus pillillä istumiseen siten, että olet riittävän lähellä koko haun ajan. Toisin sanoen et hetkeksikään päästä pentua silmistäsi etkä ”tottelevaisuusrajan” yli. Pennun hakiessa pusikon sisässä pidä kontakti yllä puhumalla sille. Näin toimien pentu malttaa pysyä tiheikössä pidempään, kun se tietää, ettei ole yksin ja samalla se on tietoinen sinun liikkeistäsi. Muista! Pusikot ovat tässä vaiheessa hyvin pieniä ja mieluummin niin harvakasvuisia, että näet pennun lähes koko ajan. Näin ylösajo tapahtuu riittävän lähellä, jos joudut puuttumaan istumiseen fyysisesti.
Koulutuksen tässä vaiheessa pentu on 8-10kk:n ikäinen ja riittävän vahva hakuun myös vesiolosuhteissa. Pentu on tietenkin pitänyt totuttaa uimiseen jo puolen vuoden ikäisenä. Valitse ensi uintiretkeen aurinkoinen kesäinen päivä, jolloin olet itsekin valmis pulikoimaan pitkään jos tarvetta tulee.(Pennun syntymän ajankohta tietenkin sanelee sen iän tällä tärkeällä hetkellä. Se voi olla 4-10 kk.) Annat pennun tutustua uuteen elementtiin kahlailemalla alkuun rannassa ja houkuttelemalla sitä pikku hiljaa yhä syvemmälle. Pennun omista kiinnostuksen kohteista riippuu millä sitä houkuttelet. Yleensä pentu tulee veteen viimeistään silloin, kun itse lähdet uimaan. Annat sen alkuun räpiköidä omaan tahtiinsa, missään nimessä et saa pakottaa pentua veteen. Jos uimisessa syntyy ongelmia, on se varsin usein omistajan aikaansaamaa (ajattelemattomalla toiminnalla). Spanieli on yleensä erittäin innokas uimari ja ellei sitä jostain syystä saada houkuttelemallakaan veteen, on syytä miettiä, kannattaako kyseisen yksilön kanssa jatkaa metsästyskoulutusta.
Kun pentu siis osaa uida ja on sitä saanut harrastaa innolla, alat kouluttaa sitä hakemaan vesiolosuhteissa. Koiran on periaatteessa haettava yhtä innokkaasti ja kattavasti niin vedessä kuin maallakin. Ensimmäisissä harjoituksissa valitset niin matalan ja kovapohjaisen rannan, että voit itse liikkua kahluuhousuissasi pennun mukana kaislikossa. Ei haittaa jos pennunkin jalat aina välillä koskettavat pohjaa, päinvastoin, se on hyvä asia. Ohjaat koiraa hakuun aivan samalla tavalla kuin maallakin, pillillä ja käsimerkein. Tutkitte yhdessä mielenkiintoiset kaislatuppaat ja kaikki ne paikat, joissa vesilinnut ovat voineet liikkua. Nyt on parempi, jos kaislikko on sellainen, että siellä on riistan hajua. Pentu saa siitä lisäintoa uimiseensa ja nythän se on jo koulutuksellisesti sillä tasolla, ettei peräänmenon riskiä ole. Muutenkin peräänmeno uimasillan on paljon ”vaikeampaa” kuin kuivalla maalla. Kun varmuus näiden yhteisten kahluureissujen jälkeen on kasvanut vesityöskentelyssä, voit välillä ohjata koiraa maalta tai veneestä käsin. En itse kuitenkaan lähtisi tähän kuin vasta toisena metsästyssyksynä, jolloin pentusi ei enää olekaan pentu, vaan nuori metsästysspanieli.
Muista! Työskentely vedessä on monin kerroin raskaampaa kuin maalla, valitse kesto sen mukaan!
Kun ollaan niin pitkällä, että edellä mainitut asiat on läpikäyty, on pentusi varttunut 1…1,5- vuoden ikäiseksi nuoreksi metsästyskoiraksi. Varsinkin vesityöskentelyn kohdalla vuodenajat saattavat siirtää koulutusta turhan pitkälle, riippuen jälleen siitä, mihin vuodenaikaan pentu on syntynyt. Nyt voidaan koiran haku ulottaa käsittämään suuretkin metsäsaarekkeet peltoaukeilla ja laajat kaislikot vesistöissä, samoin kuin tiheät metsämaastot. Peitteisessä maastossa työskentelevä koira on suuremmassa riskissä päästä karkuun, joten sinun on tunnettava koirasi käyttäytyminen ja tottelevaisuus hyvin, että voit arvioida, koska se on kypsä peitteiseen maastoon. Joskus se kuitenkin on edessä, sillä spanielin paikka on nimenomaan tiheiköissä ja yleensäkin paikoissa, jonne isäntä ei pääse. Pidä kontakti yllä koiraasi puhumalla ja ohjaamalla sitä, vaikka et sitä näkisikään. Kutsu se alkuun varsin usein näkyviisi, kehu tottelevaisuudesta ja jatka jälleen ryteikön tutkimista. Pyri kuitenkin siihen, että koira on aina näkyvillä jolloin kaikki sen ylösajama riista on myös ammuttavissa toimestasi. Näissä tilanteissa tulee näkyviin se, kuinka hyvin pentuna sait iskostumaan koirasi päähän ylösajoon istumisen. Jos kaikki on kohdallaan, kuulet linnun lentoon pyrähdyksen ja sitten on täysin hiljaista. Koirasi istuu ja odottaa seuraavaa käskyä. Jos sinulla oli tuuria, onnistuit pudottamaan linnun. Nyt on aika palkita koirasi antamalla sen noutaa yhteisesti hankittu saalis.
Haun koulutuksen viimeinen vaihe on nimenomaan tiheiköissä ja peitteisessä maastossa tapahtuva haku. Koiran on siinä vaiheessa itse osattava pitää oikea etäisyys ohjaajaan, jossa sinun on autettava ilmaisemalla olinpaikkasi (eli puhumalla tai liikkumalla). Hyvin koulutettu metsästysspanieli osaa valita etäisyyden ohjaajaan maaston mukaan, mitä peitteisempi, sen lähempänä. Samoin se on oppinut käyttämään tuulta hyväkseen, hakien tuulen alta lähempää ja päältä kauempaa (tuulen alta = vastatuuleen, tuulen päältä = myötätuuleen). Jotkin yksilöt osaavat takatuulella hakea pitkillä pistoilla eteen ja palata sieltä ohjaajaa kohti luovien. Kaikki nämä hakukuviot ovat perittyjä ja osoittavat koiran käyttävän järkevästi olosuhteita hyväkseen maastoa tutkiessaan.
Haku on kaikkiaan niin laaja osa-alue, etten yritäkään käydä sitä läpi tyhjentävästi. Toivottavasti sait kuitenkin käsityksen siitä, mitkä ovat tärkeitä asioita edetessäsi kohti hyvähakuisen spanielin omistajaa. Muista! Haku on metsästysspanielin tärkein ominaisuus. Koko metsästystulos pohjautuu hyvälle haulle!!
Korostan vielä kerran kaiken lopuksi;
Pillillä istuminen ja luoksetulo on kaiken koulutuksen perusta!!
Älä hätäile asioiden opetuksessa, vaan opeta perusasiat satayksiprosenttisesti . Älä myöskään etene uuteen asiaan, ennen kuin edellinen on täysin opittu. Kuten aiemmin jo sanoin, et voi esimerkiksi kouluttaa noutoa tai hakua, ellei pysähtyminen ja luokse tulo ole täysin hallinnassa.
HUOM!
Tässä käsitellyt asiat ovat kaikki perusasioita. Tämän lisäksi koiran on opittava paljon erikoistehtäviä, kuten ohjaukset yms. joista tähän asti ei ole puhuttu vielä mitään. On kuitenkin muistettava että niiden aika tulee vasta sitten, kun kaikki edellä esitetty on opittu. Kun nämä asiat ovat hallinnassa, ollaan kuitenkin jo oikealla tiellä spanielin metsästyskoulutuksessa. Esitetyt iät kunkin asian opetuksen alkamiselle ovat suuntaa antavia, eivät missään nimessä sääntöjä. Sinun on aina edettävä pennun edistymisen mukaan. Mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti. Liian nopealla etenemisellä painostat pentua ja se stressaantuu. Ja kaikkihan tietävät että stressaantunut koira ei opi !!
Mauri Koivuporras