Springerspanielit ry

Luonnehdinta ja historiaa

Englanninspringerspanieli on käyttöominaisuuksiltaan lähinnä ylösajava lintukoira ja yhä enenevässä määrin ovat metsästäjät kiinnittäneet huomiota sen erinomaisiin metsästysominaisuuksiin. Se on sekä fyysisesti että psyykkisesti vahva koira, joka soveltuu liikkumaan ulkona ympärivuotisesti ja kestämään vesityöskentelyn kylmässäkin vedessä. Jatkuvasti ulkona pidettävä koira ei tämäkään kuten ei mikään muukaan spanieli ole. Miellyttävän luonteensa takia englanninspringerspanieli hankitaan myös seurakoiraksi ja valtaosa kannastamme onkin näitä koiria.

Englanninspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen, ryhdikäs koira. Sen rintakehä on syvä ja tilava ja raajat vankat. Pää on sopusoinnussa runkoon ja urokset ja nartut erottuvat selvästi. Liikkeiden tulee olla vapaat ja maatavoittavat. Karvapeite on suora ja tiivis sekä säänkestävä. Häntä ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle. Sen säkäkorkeus on keskimäärin 51 cm.

Tyypillinen englanninspringerspanieli on ystävällinen, innokas miellyttämään, oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Arkuutta ja aggressiivisuutta ei saa esiintyä.

Englanninspringerspanielin historiaa

Spanielirotujen varsinainen jalostustyö on tapahtunut Britteinsaarilla lukuunottamatta amerikancockerspanielia. Joidenkin lähteiden mukaan kantaisät olisivat kulkeutuneet sinne Manner-Euroopasta jo muinaisten roomalaisten mukana. Vaikka springer ja springing spaniel- nimitystä käytettiin kauan ylösajavista koirista, nimitettiin rotua ensin norfolksin spanieliksi. Norfolkin alueella ei kuitenkaan ollut sanottavammin kasvatusta, vaan nimi oli tullut kreivi Norfolkin mukaan, joka itse asiassa asui Sussexissa. Nimi muutettiin virallisesti 1902 springerspanieliksi. Tällöin jo tunnustettiin kaksi muunnosta englannin- ja walesinspringerspanielit.

Englanninspringerspanieli on levinnyt kautta maailman. Etenkin USA:ssa ovat vuotuiset rekisteröintiluvut viisinumeroisia. Suomeen rotu tuli jo 1920-luvun alulla, ollen kuitenkin aina 1950-60 -luvun vaihteeseen saakka sangen pieni. Rotu on levinnyt kautta maan ja kasvattajia löytyy niin etelästä kuin pohjoisestakin.

Scroll to Top