Uroksen omistajille – Antaisinko urostani jalostuskäyttöön? 
Springerspanieleilla ongelmana on se, että useita hyviä uroksia jää käyttämättä jalostuksessa, vaikka juuri niitä tarvittaisiin rodun monimuotoisuuden takaamiseksi. Myös uroksen omistajalla on suuri vastuu rodusta. Uroksen omistaja päättää millaisille nartuille, kenelle kasvattajalle ja kuinka usein urostaan antaa jalostuskäyttöön.
Harvemmin varsinkaan ensimmäistä uroskoiraansa hankkiva ihminen etsii jalostuskoiraa. Uros hankitaan usein harrastus- tai metsästyskoiraksi tai vain seuraksi ja lenkkikaveriksi. Jos omistaja sitten innostuu harrastamaan, koira saa tuloksia ja osoittautuu terveeksi, saatetaan sitä kysyä jalostukseen. Olisikin tärkeätä, että yhä useampaa urosta käytettäisiin näyttelyissä, taipumus- ja muissa rodunomaisissa kokeissa, MH-luonnekuvauksessa ja terveystutkimuksissa. Näin meillä olisi potentiaalisia jalostusuroksia rodussamme entistä enemmän. Jalostusvalintoihin vaikuttaa toki myös uroksen sukutaulu, luonne ja perusterveys. Vaikka kasvattajat tekevät urosvalinnat itsenäisesti, uroksen omistaja voi ja hänen tuleekin ottaa kantaa jalostukseen. Sinulla on oikeus olla antamatta urostasi nartulle tai kasvattajalle, joka ei sinua miellytä tai muuten epäilyttää. Muitakin narttuja ja kasvattajia on varmasti tarjolla, jos uroksesi on hyvä. Toisaalta se parempi kasvattaja tai paremman nartun omistaja saattaa jättää kysymättä, jos pettyy uroksesi ensimmäisiin jälkeläisiin. Urosta voi käyttää ensimmäisen kerran jalostukseen aikaisintaan yksivuotiaana, jolloin se on voitu terveysstutkia, mutta vanhemmasta koirasta tietää paljon enemmän niin luonteesta kuin terveydestäkin, joten näin saatetaan säästyä ikäviltä yllätyksiltä. Maltti on siis valttia, sillä uroksesi pystyy astumaan keskimäärin 6–8 vuoden ajan!

Millaista urosta kasvattajat etsivät? 
Kasvattajilla on erilaisia tapoja ja syitä etsiä sopivaa urosta nartulleen. Yhdellä painotuksena ovat näyttelyt, toisella metsästys ja luonne ja kolmas haluaa kasvattaa vain kotikoiria. Lähes kaikki haluavat pentueen täyttävän jalostuksen toimintaohjeen, joka löytyy tämän linkin kautta. On myös uroksia, lähinnä ulkomailta tuotuja, joita saatetaan kysyä paljonkin jalostukseen pelkän sukutaulun perusteella. Useimmiten tuontiurokset ovat jo pitkään rotua harrastaneiden omistuksessa, ja he tietävät miten toimia.

Kannattaako minun antaa urostani ja kenelle? 
Jalostus ei ole pelkkää sukutauluihin ja näyttely-, koe- tai terveystuloksiin tuijottamista. Vaikka uros olisi kuinka menestynyt ja kaunis, mutta sillä on aggressiivinen luonne tai esimerkiksi paha allergia, kannattaa miettiä moneen kertaan, antaako urostaan yhdellekään nartulle. Kannattaa pohtia asiaa siltä kannalta, haluaisiko itse samanlaisen koiran uudelleen?  Kannattaa myös selvittää uroksen suvussa ilmeneviä muita sairauksia, esimerkiksi vanhempien, sisarusten ja puolisisarusten mahdollisia autoimmuunisairauksia tai epilepsiaa, jotka eivät yleensä näy KoiraNetistä. Uroksen omistaja voi myös pyytää jalostustoimikunnalta koiransa tai suunnitellun pentueen ns. riskisukutaulun tai sairauslistan, jossa tulevat esiin toimikunnalle ilmoitetut sairastapaukset. Suunnitellun pentueen sairausriski kasvaa huomattavasti, jos kummankin vanhemman lähisukulaisilla on ilmennyt samaa sairautta.

Jos uroksesi täyttää mielestäsi erinomaisesti jalostusuroksen vaatimukset, seuraavaksi pitää miettiä, millaiselle nartulle ja kasvattajalle uroksen antaa jalostukseen. Kannattaa antaa uros jalostuskäyttöön vain sellaiselle nartulle ja kasvattajalle, jonka pentueesta ITSE olisit valmis ottamaan pennun. Uroksen omistaja on myös vastuussa pennun omistajille, jos hän jättää kertomatta kasvattajalle uroksensa huonot puolet, sairaudet yms. Kasvattaja on AINA vastuussa pennun omistajille, mutta myös uroksen omistajan on avoimesti ja rehellisesti kerrottava kasvattajalle koirastaan tai sen aiemmista jälkeläisistä.

Kaikki urokset eivät sovi kaikille nartuille. Jos uros on esimerkiksi ylivilkas, mutta muuten erittäin mukava luonteeltaan ja jalostuskoiran kriteerit täyttävä, tulisi nartun olla huomattavasti rauhallisempi. Myös jalostuksen toimintaohjeessa on muutamia kriteerejä, joita toisen tulevista vanhemmista tulee täyttää. Näitä ovat esimerkiksi hyväksytty taipumuskoe ja terveet silmät (ei siis edes ylimääräisiä ripsiä).

Kennelliiton tietokannasta saa tietoa myös kasvattajista. Voit esimerkiksi tutkia pentueiden/pentujen lukumäärää suhteessa kasvatusaikaan, terveystutkittujen kasvattien lukumäärää suhteessa kaikkiin kasvatteihin, meritoituneiden kasvattien lukumäärää suhteessa kaikkiin kasvatteihin jne.

Kuinka usein urokseni voi astua? 
Toivottavasti ei usein! Springerspanielit ovat niin pieniä rotuja, että jo viisi pentuetta yhdelle urokselle alkaa olla liikaa. Yli 50 jälkeläistä alkaa jo vaikuttaa selvästi rotuun geenipohjaa kaventavasti.

Määrät voivat tuntua pieneltä, mutta ajattele, että uroksesi isä saattaa olla isoisänä useammassa pentueessa vuoden aikana. Jo 100 lastenlasta samalla koiralla vaikuttaa geenipohjaa pienentävästi. Jos koirasi puolisisaruksia on käytetty paljon jalostukseen, ei omalle uroksellesi tulisi syntyä montaa pentuetta. Ei myöskään kannata käyttää samaa urosta täyssisaruksille tai emälle ja tyttärelle. Samojen sukulinjojen runsas käyttö nostaa sukusiitosastetta ja altistaa rotua kaikenlaisille perinnöllisille sairauksille. Jos et tiedä, mitä rodun nouseva sukusiitos eli geenipohjan kaventuminen tarkoittaa ja kuinka se vaikuttaa, on syytä ennen uroksen antamista opiskella asiaa huolellisesti.

Mistä sitten voit tietää, onko uroksesi sukutaulu harvinainen vai onko se geenipohjaa kaventava? Kannattaa ensimmäiseksi tutustua Jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO). Asiaa voi selvittää myös kysymällä jalostustoimikunnalta tai tutkimalla tietokantaa.

Parin pentueen jälkeen on viimeistään syytä odottaa ja katsoa, millaisia tuloksia pennut saavat etenkin terveyden osalta. Jatkokäyttöä on sitten syytä harkita niiden perusteella. Uroksenkin omistaja voi halutessaan olla yhteydessä pennun ostajiin ja auttaa heitä harrastamisen ja kotikasvatuksen alkuun.

Miten voisin tarjota urosta jalostukseen? 
Kasvattajat seuraavat potentiaalisia uroksia niin näyttelyissä, jalostustarkastuksessa ja kokeissa löytääkseen nartulleen parhaan mahdollisen sulhasen. Uros tulee siis esille, kun sen kanssa kuljetaan koiratapahtumissa. Paras tapa tarjota urosta jalostuskäyttöön taitaa nykyään olla internet. Uroslistalta (linkki) kasvattajat löytävät koirasi tiedot helpoiten. Lisäksi kannattaa tehdä tai teettää koirastasi selkeät ja totuudenmukaiset kotisivut.  Rahan takia ei kannata tarjota urostaan jalostukseen, sillä springerirodut ovat niin pieniä, että uroksen omistaja ei voi koskaan rikastua. Yleensä astutusmaksu eli nk. hyppymaksu maksetaan, kun narttu tuodaan astutettavaksi ja astutus on onnistunut. Mahdollisen keinosiemennyksen kulut maksaa kasvattaja.  Kun pennut ovat syntyneet, maksetaan yleensä 10 % pennun myyntihinnasta uroksen omistajalle, kuitenkin kaikista pennuista sama rahamäärä. Jos kasvattaja siis myy pari pentua halvemmalla syystä tai toisesta, maksetaan niistä kuitenkin uroksen omistajalle sama summa kuin muistakin pennuista. Uroksen omistaja kuitenkin aina itse määrää astutusmaksun suuruuden.

Kenelle ei pidä antaa urosta?  
Sinulle saattaa soittaa kasvattaja, joka on tulossa huomenna parhaat päivät omaavan narttunsa kanssa, selityksenä usein ”kun se valittu uros ei astunut”. Silloin kannattaa laittaa astumisen ehdoksi astutussopimukseen polveutumismääritysten tekeminen pennuille. Toisinaan nimittäin varsinaista kiinnijäämistä astutustilanteessa ei tapahdu, mutta silti narttu voi olla kantava. Jos narttu astutetaan seuraavana päivänä toisella uroksella, voi nartun pennuilla on kaksi eri isää!

Kannattaa AINA ottaa selvää pentujen tulevasta emästä: sen terveydestä ja luonteesta, suvun terveydestä, käyttö- ja näyttelytuloksista sekä mahdollisista edellisistä pentueista. Rehellinen, pennuista ja pennun ostajista välittävä vastuuntuntoinen kasvattaja osaa kertoa sinulle kaiken. Jos näin ei tapahdu, jossain on ”jotain vikaa” ja jälleen kannattaa miettiä toisen kerran. Kannattaa myös selvittää, ettei tulevan pentueen sukusiitosaste ylitä voimassa olevan rodun vähimmäisvaatimuksen osalta. Mitä korkeampi sukusiitosaste, sen suurempi todennäköisyys on tuottaa maailmaan sairaita koiria.

Astutussopimus pitää ehdottomasti tehdä kirjallisena. Helpoiten se käy Kennelliiton lomakkeella. Pentujen synnyttyä uroksen omistaja voi Oma koira-palvelussa hyväksyä pentueen tai kasvattaja lähettää postitse Kennelliiton pentueilmoitus-lomakkeen allekirjoitettavaksi. Tätä ennen tulee kasvattajan maksaa astutuspalkkio, ellei toisin ole sovittu. Uroksen omistaja on useimmiten tervetullut pentuja katsomaan ennen luovutusikää. Muutenkin voi olla hyvin palkitsevaa seurata oman koiran jälkeläisten kasvua, kehitystä ja myöhempiä terveys-, koe- ja näyttelytuloksia. Monesti myös uroksen omistajat pitävät yhteyttä tuleviin pennunomistajiin jakaen heidän kanssaan niin koiran omistamisen iloja kuin surujakin. Mitään velvoitetta yhteydenpitoon ei tietenkään ole.

Jalostustoimikunta auttaa erittäin mielellään myös uroksen omistajia kaikissa jalostukseen liittyvissä asioissa sekä etsii ja jakaa tietoa.