Valitse sivu
Seppo Venäläinen

Seppo Venäläinen

 

Olen Seppo Venäläinen Pieksänmäeltä, tarkemmin Haapakoskelta. Perheeseeni kuuluu avopuoliso Anne, pari lapukkaa ja kultsu.

Harrastuksiini kuuluu hirvenmetsästys ja pienpetopyynti, kokeissa käynti koiran kanssa ja tuomaroimassa. Harrastuksen aloitin 1995 ja ylituomarioikeudet sai 2002. Olen ollut aikaisemmin karsintakokeen tuomarina, viime vuonna karsintakokeen ylituomarina.

Tälle vuodelle olen saanut kunniatehtävän toimia finaalikokeen ylituomarina. 

Toivotan onnea karsintakokeeseen osallistujille.

Ilkka Niemi

Olen Ilkka Niemi. Asun vaimoni kanssa Hollolassa. Meillä on kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Koiria meillä ei ole ollut vuoden 2005 jälkeen.

Jäljestysharrastukseni alkoi amerikancockerspanieli Bitin kanssa huomatessani, että jäljestäminen on sen intohimo. Osallistuimme vuosina 1994-1999 noin 40 MEJÄ-kokeeseen, paras saavutus oli piirinmestaruuskokeen kakkossija. Tällä vuosikymmenellä olen saanut ohjata MEJÄ-kokeessa muutaman kerran tyttäreni novascotiannoutaja Nitroa.

MEJÄ-tuomariksi valmistuin vuoden 2002 kurssilta.

MEJÄ SM-kokeessa olen useamman kerran toiminut jälkientekijänä ja oppaana sekä järjestelytoimikunnan jäsenenä, vuonna 2008 olin koevastaava. Vuonna 2005 arvostelin karsintakokeen nuorempana tuomarina ja vuonna 2019 vanhempana. Kahtena syksynä olen saanut ohjata Nitroa MEJÄ SM-kokeessa, ensimmäisellä kerrallamme Nitro pääsi finaaliin.

Olen toiminut mm. Salpausselän Spanielikerhossa, Salpausselän kennelpiirin MEJÄ-jaostossa ja MEJÄ- ylituomarikollegiossa.

On melkoinen voitto päästä koiran kanssa MEJÄ SM-kokeeseen, siitä onnitteluni.

Tuula Svan

Olen Tuula Svan Jyväskylästä ja tuomarikortti minulla on ollut vuodesta 2007. Olen mejän tuomaritehtävien lisäksi intohimoinen noutajakoiraharrastaja ja lisäksi olen aktiivisesti mukana oman yhdistykseni toiminnassa – mm. erilaisten tapahtumien ja kokeiden järjestämisessä

Olen omien koirieni kanssa aina käynyt jäljestämiskokeissa ja myös käytännön jäljestystehtävistä on kokemusta.  On ollut mahtava tunne kun koira on löytänyt kolarissa loukkaantuneen tai haavakoksi jääneen eläimen – onnistunut jäljestäminen on juuri se mihin koirani kouluttamisella olen tähdännyt. Treenien ja koekäyntien myötä on voinut saavuttaa luottamuksen koiran kykyyn jäljestää ja oppinut lukemaan koiraa sen suorittaessa annettua tehtävää. Mutta ennen kaikkea luonnossa liikkuminen koirien kanssa on antanut niin paljon näiden vuosien aikana ja edelleen veri vetää metsään.

Kiitän koetoimikuntaa kutsusta SM-kokeen tuomaritehtävään ja toivotan kaikille osallistujille menestystä tulevaan koitokseen.

Leena Kähkönen

Leena Kähkönen

Olen Leena Kähkönen Ruotsinpyhtäältä. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Krister, liki täysi-ikäinen poikamme Lari ja pari sileäkarvaista noutajaa. Vapaa-ajallani olen mukana kokeiden järjestämisessä ja yhdistystoiminnassa sekä käytän omia koiria monipuolisesti metsästykseen, linnustuksesta käytännön jälkitöihin. MEJÄ – harrastus tempaisi minut mukaansa 90-luvun puoli välissä ja 10 vuotta tuomarointia tuli täyteen viime vuonna. Luontevana jatkumona MEJÄlle  olen kokenut VAHI-kokeen, josta löytyy myös kokemusta sekä joka syksyisen hirven metsästyksen.

Kiitän koetoimikuntaa kutsusta tulla arvostelemaan tänä vuonna vanhemman tuomarin ominaisuudessa SM-karsintakokeen koiria. Toivotan onnea ja menestystä koirakoille kokeeseen. Luottakaa koiriinne!

Janne Vuorinen

Janne Vuorinen

Olen Janne Vuorinen ja kotikaupunkina Kangasala. Perheeseeni kuuluu avovaimo Ninan lisäksi neljä Novascotiannoutaja urosta: Woima, Watti, Woltti ja Wirta. Tällä porukalla kierretään kesäisin pitkin Suomea erilaisissa tapahtumissa, joista valtaosa on tietysti mejäkokeita.

Tutustuminen lajin pariin tapahtui ensimmäisen tollerimme myötä. FIN JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA Nordwat Othello ”Otto” tuli taloon vuonna 2001. Tämä tarmokas oman tien kulkija ja taitava nenän käyttäjä vei ohjaajansa metsään kerta toisensa jälkeen. Palava halu jäljestämiseen sekä into annettuun tehtävään veivät koirakon myös ensimmäiseen kokeeseen elokuussa 2003. Siitä alkoi tie jolla ollaan edelleen.

Matkan varrella on tutustuttu myös yhdistystoimintaan ja vuonna 2005 suoritetun koetoimitsijakurssin jälkeen toimittu kokeiden järjestelyn parissa vuosittain. Ylituomarioikeudet sain 2015. Arvostelujen määrä on ollut hillitty, sillä olen halunnut toimia ja harrastaa omien koirien ehdoilla.

Mejä harrastuksena antaa hyvät valmiudet koiralle sekä ohjaajalle toimia myös käytännön jäljestystehtävissä. Mutta tärkeintä on koiran lukeminen ja sen myötä luottamuksellinen yhteistyö, joka auttaa myös vaikeissa tilanteissa.

Kiitän kollegiota sekä toimikuntaa kutsusta arvostelemaan karsintakoetta. Toivotan kaikille kennelpiirien edustajille onnea ja menestystä kokeeseen.

Veijo Suoranta

Veijo Suoranta

Olen Veijo Suoranta Tammelan Susikkaalta. Vaimoni Tarjan kanssa meillä asuu kolme koiraa, 11 vuotias baijerinvuoristovihikoira Vallu, joka on JVA sekä seitsemän vuotias labradorinnoutaja Retu ja pojan suomenajokoira Väinö 4v.

Jäljestyksen pariin ajauduttiin labradorinnoutaja Veetin tullessa meille vuonna 2002. Veetistä tulikin helposti JVA  ja samalla innostuimme järjestämään kokeita. Kokeiden, koulutuksien ja muiden Labradorinnoutajakerhon, Kanta-Hämeen noutajakoirayhdistyksen ja Etelä-Hämeen kennelpiirin MEJÄ-toimikuntien tapahtumien piirissä aika kuluu mukavasti. Toimin Forssan-Tammelan Rhy:n SRVA-yhteyshenkilönä, metsästysseuran puheenjohtajana ja jahtipäällikkönä, sekä VPK toiminnassa, joissa menee sitten muu aika mikä metsästykseltä jää.

Vuonna 2013 sain ylituomaripätevyydet ja tuomaroin muutamia kokeita vuosittain.

Osallistujille toivotan mukavia päiviä metsässä. Antakaa koiran hoitaa tehtävänsä ja nauttikaa itse osaavasta koirastanne.

Kiitos kutsusta tähän kunniatehtävään ja toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!

Veijo Suoranta

Esa Pekkarinen

 

Olen Esa Pekkarinen Ruotsinpyhtäältä .  Ensiperehdytyksen mejään sain jo vuonna 1994, mutta enemmän vasta aktivoiduin tämän vuosituhannen puolella ja ylituomarikurssilla olin vuonna 2009.

Mielestäni MEJÄ on tuomarille myös hyvää peruskuntoharhoittelua metsästyskauden ulkopuolella ja ensi kesänä saankin arvostella tuhannennen koestartin. Harrastan MEJÄn lisäksi metsästystä sorkkaeläinpainotteisesti ja loppuvapaaaika meneekin musiikki- ja historiaharrastuksen puitteissa ja vanhan suurehkon hirsitalon remontoinnissa. Olen myös mäyäkoirien ja terriereiden vesiriistakokeen ja pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskokeen ylituomari ja kotonani asustaa 11-vuotias lyhytkarvainen mäyräkoiraherra Samu.

Onnittelut kaikille arvokokeisiin päässeille koirakoille – te olette jo kaikki voittajia. Menestystä ja onnea vaativaan karsintapäivään!

Piia Juntunen


Olen Piia Juntunen Siilinjärveltä. 

Koiraharrastukseni olen aloittanut 1990-luvun lopulla, jolloin sain ensimmäisen oman koirani. Koira oli rodultaan englanninspringerspanieli, jonka kanssa tuli startattua täysin ummikkona ensimmäisessä Mejä-kokeessa vuonna 1998. Kyseisen koiran halukkuus ja ohjaajan tietämättömyys yhdistettynä johti siihen, että laji sai jäädä muutamaksi vuodeksi. 

Seuraavan koiran kanssa aloittelin harrastusta uudelleen 2000-luvun alussa ja tämä springeri johdattikin minut lopullisesti mejän saloihin. Silloisen elämäntilanteen vuoksi startteja tuli harvakseltaan, mutta ”Maxi” valioitui kuitenkin vuonna 2006. Vuonna 2007 ryhdyin järjestämään ”kotiyhdistykseni” Itä-Suomen spanielikerhon mejä-kokeita. Toimitsijan ura kesti tuomarikurssiin saakka, josta valmistuin 2013.

Olen saanut tuomariurallani seurata useita erinomaisia koiria ja niiden ohjaajia. Tämän harrastuksen parhainta antia minulle ovat aidot onnistumiset ja onnistumisesta iloiset ohjaajat, unohtamatta koepaikoilla vallitsevaa rentoa ilmapiiriä ja luonnossa liikkumisen iloa. Mejä on myös laji, jossa oppii aina jotakin uutta, koskaan ei ole täsmälleen samanlaista koepäivää.

Perheessäni ei ole ollut koiraa vuoden 2009 jälkeen, mutta toimitsijana ja tuomarina toimiminen on pitänyt minut kiinni minulle rakkaassa koiraharrastuksessa. Onnekseni olen saanut viimevuosina myös starttailla kokeissa ”leasing”-koirilla. ”Laku” lyhytkarvainen mäyräkoira on kulkenut pari viime kautta kokeissa mukana ja tulostakin on syntynyt. Viime syksynä pääsin myös ohjaamaan ”Lakua” oikeassa haavakkotilanteessa, joka antoi osaltaan uutta perspektiiviä lajiin. Nykyisin olen koirien suhteen täysin ”sekakäyttäjä” 🙂 rotuun tai kokoon katsomatta kaikilla on tässä lajissa mahdollisuudet!

Haluan toivottaa kaikille osallistujille onnea koepäivään. Luottakaa koiriinne, ne ovat kykynsä osoittaneet. Olette kaikki paikkanne ansainneet!