Englanninspringerspanieli
Terveys ja raportit
Tavoitteena englanninspringerspanielin jalostuksessa on terverakenteinen ja rodulleen tyypillisesti liikkuva koira. Sen on fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan suoriuduttava alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan ylösajavana ja noutavana lintukoirana.
Terveys- kysely
Ilmoita sairaudesta
DAMS-testatut
Yleistä terveydestä
Tavoitteena englanninspringerspanielin jalostuksessa on terverakenteinen ja rodulleen tyypillisesti liikkuva koira. Sen on fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan suoriuduttava alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan ylösajavana ja noutavana lintukoirana.
Englanninspringerspanieli kuuluu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, joten jalostukseen käytettävät koirat kuvataan lonkistaan sekä tutkitaan silmäsairauksien varalta.
Jalostustoimikunnan tehtävänä on kartoittaa mahdollisesti muitakin rodussa esiintyä sairauksia. Vaikka englanninspringerspanieli onkin rotuna suhteellisen terve, niin myös tässä rodussa voi esiintyä mm. epilepsiaa, allergioita sekä autoimmuunisairauksia. Näistä sairauksista voi kasvattajien ja jalostustoimikunnan olla vaikea saada tietoja, joten tiedot yksittäisiltä koiranomistajilta ovat tärkeitä. Jalostustoimikunnalle toimitetut tiedot ovat luottamuksellisia ja ne listataan ainoastaan jalostustoimikunnan käyttöön eivätkä näy esimerkiksi netissä kuten PEVISAn alaiset tutkimuslausunnot.
Sekä astutukset ja synnytykset tapahtuvat rodussa yleensä vaikeuksitta. Emät huolehtivat pääsääntöisesti pennuistaan itse, eivätkä pennut tarvitse alkuvaiheessa lisäruokintaa kuin poikkeustapauksissa. Suvunjatkaminen on rodulle elintärkeä asia ja tämän helppouden haluamme rodussa säilyttää.
Paitsi jalostukseen käytettävien yksilöiden, myös ns. tavallisten kotikoirien tutkiminen edistää jalostusta ja antaa jalostustoimikunnan ja kasvattajien tietoon tärkeää informaatiota rodun kokonaisterveydentilasta. Rodun terveys on yhteisvastuullinen tehtävä. Etenkin vanhempia, yli 7-vuotiaita koiria olisi tärkeää silmätarkastaa, koska kaikki perinnölliset viat eivät näy tutkimuksissa nuorella iällä. On tärkeää muistaa, että itse koira ei siitä huonone, vaikka jokin löydös silmissä havaittaisiinkin. Suurin osa sairauksista ei välttämättä oireile (eikä koiraa siksi ehkä ole tutkittu), mutta jalostuksessa ongelmat voivat sukupolvien myötä kertaantua.
Lonkka- ja kyynärniveldysplasia
Vuosittain lonkkakuvatuista englanninspringerspanieleista vuonna 2013 n. 77 % on terveitä (A- ja B-asteisia). C- ja D-astetta oli loput n. 22 % ja E-astetta (vaikea) oli 1 %. Yleisesti tilanne lonkkien kehityshäiriöiden suhteen on parantunut rodussa parin viime vuosikymmenen aikana hienosti, sillä pari kymmentä vuotta sitten sairausprosentti lonkkien suhteen oli vielä n. 30%. Kyynärnivelkuvauksia rodussa tehdään vuosittain jonkin verran. Tulokset osoittavat, että englanninspringerspanielilla ei kyynärnivelen kasvuhäiriöitä juurikaan esiinny. Vuonna 2013 tutkittiin 46:n koiran kyynärnivelet. Näistä 44 oli täysin terveitä (0) ja 2:llä oli tulos 1.
Silmäsairaudet
Tutkituista koirista v. 2013 n. 5% osoitti silmäsairauksien oireita (PRA, HC tai RD). Näistä PRA:ta vastustetaan niin, että tunnetut kantajat pyritään poistamaan siitoksesta ja tunnettuun kantajaan linjaamista vältetään. Linjausta ei suositella myöskään muita perinnöllisiä silmäsairauksia periyttäneisiin koiriin.
Tietoa englanninspringerspanieleiden PRA Cord1 geenimutaatiosta:
PRA:ta aiheuttava Cord 1 -mutaatio on löytynyt ja niinpä englanninspringerspanielit voidaankin DNA-testata tämän PRAn muodon varalta. Lisätietoja voit lukea tästä linkistä. Lisätietoa suomeksi käännettynä tästä linkistä.
DAMS-oireyhtymä
Dyserytropoieettinen anemia and myopatia syndrooma (DAMS) englanninspringerspanieleilla.
(Teksti käännetty Ruotsin springerklubbenin sivuilta)
Dyserytropoieettinen anemia ja myopatiaoireyhtymä (DAMS) on perinnöllinen sairaus, joka vaikuttaa englanninspringerspanieli- ja labradorinnoutajarotuihin. Tälle taudille on ominaista etenevä heikkous, lihasten surkastuminen, lantion raajojen heikkous, nielemisongelmat ja regurgitaatio. Englanninspringerspanielilla oireita ovat myös anemia ja kardiomyopatia.
Tämä oireyhtymä todettiin ensimmäisen kerran kolmella keskenään sukua olevalla koiralla Australiassa 90-luvun alussa. Vuodesta 2019 lähtien Ruotsissa on diagnosoitu seitsemän tapausta, joissa kaikki koirat olivat sukua toisilleen ja myös Australiassa olleille koirille. Tutkimus on johtanut siihen, että EHBP1L1 geenissä on löydetty geenimutaatio, joka johtaa sairauteen. Mutaatiota on havaittu myös pennuilla, jotka kuolivat pian syntymän jälkeen. Perinnöllisyys on resessiivinen, joten jalostus kantajien ja vapaiden eläinten kanssa voi jatkua ilman riskiä uusista sairastuneista yksilöistä. Jalostuksessa, joissa testataan aiottuja jalostuseläimiä, voidaan välttää uusia koiria, joilla on DAMS. Sairauden kanssa eläminen vaikuttaa merkittävästi koiran elämänlaatuun, sillä se ei pysty täyttämään perustarpeitaan, ja ruotsalaiset DAMS-koirat on lopetettu taudin seurauksena 1-7 vuoden iässä.
Oireyhtymässä on kaksi pääosaa:
1. Dyserytropoieesi ; Punasolujen kehittymisen vika, joka johtaa anemiaan (veren puutteeseen), jossa on liian vähän ja pieniä punasoluja, jotka sisältävät vähemmän hemoglobiinia kuin normaalisti, minkä seurauksena niiden muoto muuttuu. Tämä vaikuttaa kykyyn sitoa ja kuljettaa happea. Luuydin lisää sitten tuotantoa ja lähettää eri vaiheissa epäkypsiä punasoluja, joilla on huonompi kyky kuljettaa happea. DAMS-koiran verikokeet osoittavat anemiaa, pieniä punasoluja, joissa on liian vähän hemoglobiinia, ja lisääntynyttä nukleoitujen (epäkypsien) punasolujen määrää.
2. Polymyopatia(heikentynyt lihastoiminta useissa lihaksissa); Voi ilmetä heikkoutena, lihaskipuna, lihasten surkastumisena, ontuvana kävelynä, suun avaamisen ja pureskelun vaikeuksina sekä laajentuneena ruokatorvena . Laajentuneen ruokatorven yhteydessä voi esiintyä syömisvaikeuksia, regurgitaatiota ja nielemisongelmista johtuvaa keuhkokuumetta, mikä voi johtaa hengenvaaralliseen sairauteen. Sairastuneet koirat alkavat oireilla pian syntymän jälkeen ja lihasten surkastuminen etenee ajan myötä, kunnes koira ei voi enää kävellä, hypätä, syödä, juoda ja liikkua vapaasti. On yksilöllistä, kuinka kauan kestää, ennen kuin oireet lisääntyvät siinä määrin, että koira ei voi enää elää taudin kanssa. Kahdella Australiassa sairastuneella koiralla oli myös laajentunut sydän, jota ei kuitenkaan ole havaittu yhdessäkään ruumiinavauksessa olleista ruotsalaisista koirista.
Ruotsin Springerklubben pitää listaa testatuista koirista. http://www.springerklubben.org/wp-content/uploads/2023/08/DAMS-testade-230823.pdf
Testin voi tilata Laboklinilta.
Englanninspringerspanielien jalostustoimikunta rupeaa pitämään listaa testatuista koirista. Viralliset testitulokset voi lähettää osoitteeseen: ess_jalostustoimikunta@springerspanielit.fi
Glaukooma
Mikä aiheuttaa glaukooman?
Glaukooma on seurausta silmän sisäisen kammionesteen tuoton ja ulosvirtauksen epätasapainosta. Kammioneste tuotetaan värikalvon sisäpinnalla sijaitsevassa sädekehässä, josta se kulkeutuu mustuaisaukon läpi etukammioon ja edelleen värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsevan etukammiokulman (iridokorneaalikulma) läpi verenkiertoon. Koiralla silmän sisäisen paineen nousu johtuu kammionesteen estyneestä ulosvirtauksesta.
Hoitamattomana korkea silmän sisäinen paine johtaa silmän sokeutumiseen ja siksi glaukoomaan tulisikin saada mahdollisimman pian ensiapua.
Primaari eli ensisijainen glaukooma on perinnöllinen, molempien silmien sairaus, mutta useimmiten silmät eivät sairastu samaan aikaan. Primaari glaukooma ei ole seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta. Primaariin glaukoomaan saattaa liittyä synnynnäinen, rakenteellinen virhe etukammiokulmassa (goniodysgenesia/ pektinaattiligamenttidysplasia), mikä voi estää kammionesteen ulosvirtausta etukammiokulman kautta verenkiertoon.
Sekundaari eli toissijainen glaukooma on seurausta jostain toisesta silmä- tai yleissairaudesta, johon liittyy kammionesteen estynyt ulosvirtaus etukammiokulman kautta verenkiertoon. Tällaisia sairauksia ovat esim. linssin sijoiltaanmeno eli linssiluksaatio, silmän sisäiset kasvaimet tai voimakas silmän sisäinen tulehdus.
Glaukooman oireet voivat alkuvaiheessa olla lievä pupillin eli mustuaisaukon valojäykkyys (pupilli on normaalia laajempi), lievä sarveiskalvon samentuma ja lievä silmän punoitus. Silmän sisäisen paineen äkillinen ja huomattava nousu (50 – 60 mmHg) aiheuttaa voimakkaampia oireita, kuten voimakasta kipua, siristelyä, side- ja kovakalvon verisuonten voimakasta täyttymistä ja punoitusta, sarveiskalvon sameutta, lievää silmämunan suurentumista, mahdollisesti linssin osittaista irtoamista (linssin subluksaatio) sekä verkkokalvon ja näköhermonpään muutoksia.
Kroonistuneen glaukooman, jossa silmän sisäinen paine voi olla jatkuvasti 40 – 50 mmHg tai korkeampi, oireita ovat pysyvästi laajentunut pupilli, voimakkaasti suurentunut silmämuna, silmän sisäiset kiinnikkeet, linssin täydellinen irtauma (linssiluksaatio), linssin kaihimuutokset, lasiaisen rappeutuma, verkkokalvon ja näköhermonpään selvä rappeutuminen sekä silmän sokeutuminen.
Varsinkin sekundaarisen glaukooman oireena voidaan tämän lisäksi todeta myöskin värikalvontulehdusoireita (iriitti / uveiitti).
Glaukoomadiagnoosin määrittämiseksi perusteellisen silmätutkimuksen lisäksi tärkeintä on mitata potilaan molempien silmien sisäinen paine (tonometria). Koiran normaali silmänpaine on n. 15-25 mmHg. Lisäksi silmien etukammiokulmien rakennetta voidaan tutkia gonioskopiatutkimuksella. Tässä tutkimuksessa sarveiskalvon päälle paikallispuudutussilmätipan jälkeen asetetun goniolinssin avulla tarkastellaan etukammiokulman etuosan rakenteessa mahdollisesti esiintyviä muutoksia, jotka voivat vaikeuttaa kammionesteen ulosvirtausta verenkiertoon ja tällä tavoin altistaa silmän glaukooman synnylle.
Glaukooman hoidossa silmän näkökykyvyn säilyttämiseksi mahdollisimman pitkään tärkeintä on korkean silmän sisäisen paineen nopea alentaminen. Lisäksi on huomioitava, että silmänpainetauti on kivulias tila, joten silmänpaineen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää lisäkärsimysten välttämiseksi.
Silmänpainetta on mahdollista alentaa lääkehoidolla: eläinlääkärissä laskimonsisäisesti annettavalla mannitolilla, kammionesteen muodostumista estäviä ja kammionesteen ulosvirtausta kiihdyttäviä lääkevalmisteita paikallisesti silmätippoina sekä näiden erilaisia yhdistelmiä.
Lääkehoidon lisäksi voidaan myöskin käyttää kirurgiaa mm. vähentämään kammionesteen tuottoa, avata sulkeutunut sädekehäsyvennys kammionesteen ulosvirtauksen lisäämiseksi tai muodostaa kirurgisesti vaihtoehtoinen kammionesteen ulosvirtausreitti. Valitettavasti suurimmalle osalle potilasta kirurgisilla hoitovaihtoehdoillakin on silmänpainetta pystytty kontrolloimaan vain hiukan pidempään kuin lääkehoidolla.
Sekundaarisessa glaukoomassa hoidetaan mahdollisuuksien mukaan myös perussyytä. Esimerkiksi linssiluksaatiossa poistetaan luksoitunut linssi kirurgisesti.
Koiran glaukooman pitkäaikaisennuste on huono ja glaukooma onkin yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun poisto ja silmän sisäisen paineen nopea alentaminen ovat hoidon tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.
Lääkehoitoon vastaamattoman, kivuliaan ja sokeutuneen glaukoomasilmän paras hoitovaihtoehto on silmän kirurginen poisto. Joissakin tapauksissa voidaan silmän sisäisten rakenteiden kirurgisen poiston jälkeen sarveis- ja kovakalvon sisäpuolelle asettaa ns. intraskleraali proteesi, mutta useimmiten leikkauksessa poistetaan koko silmämuna jonka jälkeen silmäluomet ommellaan kiinni.
Yhteenveto:
Glaukoomassa silmänpaine on liian korkea, mikä vahingoittaa verkkokalvoa ja näköhermoa. Glaukooman oireet voivat ilmaantua yhtäkkiä. Glaukoomaa pidetään koirien vakavana silmäsairautena, koska se voi johtaa siihen, että koira menettää näön kokonaan, jos hoitoa ei aloiteta välittömästi. Hoidollakin tilanne voi muuttua niin akuutiksi, että eläinlääkäri joutuu leikkaukseen silmän poistamiseksi pelastaakseen koiran suurelta kärsimykseltä ja kovalta kivulta. Usein sairaus tarkoittaa, että koira joudutaan lopettamaan.
“Hyvän” yleiskuvan saamista sairaudesta vaikeuttaa se, että osa gonioskopiatutkimuksista tehdään ilman virallista silmätarkastusta jolloin gonioskopian tulos ei mene kennelliittoon. Koirille myös tehdään virallisia gonioskopiatutkimuksia valitettavan vähän.
Tämä tarkoittaa, että meillä on koiria, joilla on diagnosoitu glaukooma mutta joista ei ole virallista mainintaa koiranetissä eikä niistä ole ilmoitettu jalostustoimikunnalle. Jalostustoimikunta toivoo että te joilla on tai on ollut glaukoomaa sairastava englanninspringerspanieli, joka on käynyt tavallisella eläinlääkärillä ja saanut diagnoosin, että vastaatte verkkolomakkeeseen jonka löydät tämän tekstin lopusta. Ilmoita glaukoomasta koiran virallisella nimellä ja rekisterinumerolla, kerrot omin sanoin taudin kulusta, diagnoosista ja mielellään kopio eläinlääkäriltä diagnoosista. Jos mahdollista, kehotamme teitä, jotka epäilevät koiranne sairastavan glaukoomaa, hakeutumaan silmäeläinlääkäriin. Näin voimme listata jalostustoimikunnan käyttämille listoille nämä koirat ja saada lisää tietoa taudin laajuudesta ja parantaa englanninspringerspanielien jalostusta, jolloin vähennämme uusien tapausten riskiä.
Esimerkkejä oireista:
Punainen silmä
Koira siristelee silmiään.
Silmä on “kova”
Suurentunut silmä
Laajentunut/iso pupilli, joka on lakannut reagoimasta valoon
Sarveiskalvo muuttuu sameaksi/näyttää harmaalta
Silmänpaine voi olla kaksi kertaa normaalia korkeampi
Koira kärsii kovasti ja muuttuu passiiviseksi, näyttää masentuneelta ja letargiselta
Ennaltaehkäisy
Sairaus näkyy vasta paineen noustessa, joten säännöllinen silmätutkimus ei välttämättä anna diagnoosia. Kammiokulman tutkiminen, gonioskopia, ei myöskään ole luotettava menetelmä ennustaa, kehittyykö koiralle glaukoomaa mutta on hyvä työkalu jalostusvalintoja tehdessä. Koiraa jolla on todettu vakavat muutokset kammiokulmissa ei tulisi käyttää jalostukseen.
Myöskään rutiinisilmänpainemittaukset eivät havaitse tautia aikaisin. Koirat kärsivät glaukoomasta useimmiten 3-5-vuotiaana. Tärkeintä olisi tunnistaa suvut joissa glaukoomaa esiintyy ja yrittää jalostuksella vaikuttaa asiaan.
Perinnöllisyys
Väärin muodostunut kammiokulma on perinnöllinen ja siksi yleisempi joillakin koiraroduilla kuin toisilla. Englanninspringerspanielit ovat yksi näistä roduista, joilla voi olla lisääntynyt kammiokulman muutosten riski. Perinnöllisissä glaukoomassa molemmat silmät ovat yleensä vahingoittuneet, mutta harvoin samanaikaisesti.
Perinnöllisyys ja hankitut sairaudet ovat vuorovaikutuksessa. Perinnöllisyyttä ei voi määritellä, mutta sukuperintö voidaan nähdä. Nartut sairastuvat useammin kuin urokset. Koira sairastuu yleensä 3-5 vuoden iässä. Glaukooma voi olla primaarinen tai sekundaarinen. Toissijaisen muodon voi aiheuttaa esimerkiksi silmän vauriot tai linssin irtoaminen.
ÄLÄ käytä koiraa, jolla on glaukooma jalostukseen. Ajattele tautia kuten *autosomaalisesti ja **resessiivisesti periytyvää tautia.
* Autosomaalinen – koiralla on yhteensä 78 kromosomia, joista kaksi on sukupuolikromosomeja (X ja Y). Muut 76 kromosomia kutsutaan autosomeiksi ja ne on jaettu 38 pariin. Yksilön 76 autosomista 38 on peräisin äidiltä ja 38 isältä. Geenit, jotka löytyvät mistä tahansa 38 kromosomiparista, periytyvät autosomaalisesti, joten niitä ei löydy sukupuolikromosomeista X tai Y.
** Resessiivinen – vähenevä. Genetiikassa perinnöllinen ominaisuus, joka ei ole hallitseva. Jotta resessiivinen geenivariantti ilmenisi (tuottaakseen fenotyyppisen vaikutuksen), yksilöllä on oltava sama alleeli (geenivariantti) molemmissa kromosomeissa, toinen isältä ja toinen äidiltä.
Haluamme myös rohkaista kasvattajia/koiranomistajia, jotka aikovat käyttää koiraansa jalostukseen, käyttämään koiransa virallisessa gonioskopia tutkimuksessa .Jalostuksen toimintaohjeen suosituksena on että vähintään toinen yhdistelmän koirista olisi gonioskopiatutkittu terveeksi.
Helsingin Yliopistossa on meneillään glaukoomatutkimus ja sinne voi lähettää verinäytteen.
Näytteitä toivotaan seuraavilta:
koirat, joilla on todettu glaukooma tai sille altistavat rakennemuutokset
glaukoomakoirien lähisukulaiset (vanhemmat, sisarukset, jälkeläiset)
terveet, yli 6-vuotiaat koirat
Lisätietoja: https://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/silmasairaudet/glaukooma-eli-silmanpainetauti/
Lähteet: Koirangeenit, Evidensia, Kennelliitto
Glaukooma- kyselylomake
Jalostustoimikunta toivoo, että te joilla on tai on ollut glaukoomaa sairastava englanninspringerspanieli, joka on käynyt tavallisella eläinlääkärillä ja saanut diagnoosin, että vastaatte verkkolomakkeeseen:
Ilmoita glaukoomasta koiran virallisella nimellä ja rekisterinumerolla sekä, että kerrot omin sanoin taudin kulusta, diagnoosista ja mielellään kopio eläinlääkäriltä diagnoosista. Jos mahdollista, kehotamme teitä, jotka epäilevät koiranne sairastavan glaukoomaa, hakeutumaan silmäeläinlääkäriin. Näin voimme listata jalostustoimikunnan käyttämille listoille nämä koirat ja saada lisää tietoa taudin laajuudesta ja parantaa englanninspringerspanielien jalostusta, jolloin vähennämme uusien tapausten riskiä.
Tämä lomake koskee koiria, jotka ovat olleet tavallisella eläinlääkärillä ja joilla on diagnosoitu glaukooma. Ei, jos olet käynyt silmäeläinlääkärissä ja käynyt virallisessa gonioskopiassa ja silmätutkimuksessa.