Harrastukset
Agility - vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Esteet ja harjoittelu
Agilityssä käytettävä estevalikoima koostuu erilaisista hyppy- ja kontaktiesteistä sekä pujottelusta ja putkesta. Harjoittelu alkaakin siitä, että koiralle opetetaan kaikki esteet ensin yksitellen, niin että se oppii niiden oikean suoritustavan ja esteillä käytettävät käskyt. Myöhemmin siirrytään harjoittelemaan erilaisia estesarjoja ja aletaan hiomaan ohjaajan työskentelyä. Agilityn yksi haasteellisimmista puolista onkin ohjaajan osuus radalla; kuinka kertoa koiralle mahdollisimman selkeästi ja nopeasti seuraava suoritettava este?
Hyppyesteet
ovat nimensä mukaisesti esteitä, joiden yli koiran kuuluu hypätä: aita, okseri, muuri, pituushyppyeste ja rengas.
Kontaktiesteet
ovat A-este, keinu ja puomi. Nämä esteet sisältävät sekä ylös- että alasmeno kohdissa eriväriseksi maalatut kohdat, joille koiran tulee koskettaa estettä ylittäessään. Esteen oikea suorittaminen, siis kontaktipinnalle osuminen tavalla tai toisella, takaa turvallisen ja virheettömän suorituksen.
Pujottelu
koostuu 12 perättäisestä kepistä, jotka koiran tulee pujotella niin, että ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle puolelle ja viimeinen oikealle.
Putki
on tunneli, joiden läpi koiran tulee mennä.
Agilityä voivat harrastaa kaikki koirat, isännät ja emännät rotuun, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Kaikilla on oikeus myös kilpailla ja agility onkin ehkä yksi helpoimmin kilpailutoimintaan johtava koiraharrastus. Yleensä koira oppii esteet nopeasti ja kynnys kilpailemiseen lähtemiseen on matala; pääasia että koira osaa periaatteessa kaikki esteet, on jotakuinkin ohjaajansa hallittavissa ja mikä tärkeintä: molemmilla on hauskaa lajin parissa!
Kilpailutoiminta
Agilitykilpailussa koirat jaetaan viiteen kokoluokkaan: pikkumini-luokkaan kuuluvat kaikki alle 28 cm säkäkorkeudeltaan olevat koirat, miniluokkaan kuuluvat säkäkorkeudeltaan 28-35 cm olevat, mediluokan koirien säkäkorkeus on 35-43 cm, pikkumaksien säkäkorkeus on 43-50 cm ja maksiluokka koostuu 50 cm:n rajan ylittävistä koirista. Kokoluokat poikkeavat toisistaan hyppykorkeudessa; pikkuminien estekorkeus on 10-20 cm, minien on 20-30 cm, medien 30-40 cm, pikkumaksien 40-50 cm ja maksien 50-60 cm. Lisäksi eroja on myös renkaan korkeudessa ja pituushypyn leveydessä.Koirat jaetaan kolmeen tasoluokkaan: I, II ja III-luokkiin. Tasoluokat eroavat toisistaan radan vaativuudessa: mitä korkeampi luokka on kyseessä, sitä vaativampia radat ovat. Luokkatason noustessa myös suoritukseen varattu ihanneaika tiukkenee.
Agilitykisoissa on agilityratoja ja hyppyratoja.Hyppyrata on rata, jossa ei ole kontaktiesteitä. Tarkempaa tietoa agilityssä kilpailemisesta ja agilityn säännöistä löytyy internetistä, esim. Agilityliiton-sivuilta.
Harrastamaan
Agilityä voi harrastaa mainiosti myös kilpailematta, aivan vain koiran ja ohjaajan iloksi. Agility on mitä parhain harrastus, jossa yhdistyy liikunta ja koiran kanssa puuhailu ja kuin huomaamatta samalla koira oppii myös monia arkipäivän elämää helpottavia tehtäviä. Agilityradalla puuhailtaessa koiran ja omistajan välinen kontakti paranee ja samalla keskinäinen kommunikointi helpottuu. Kuten useissa muissakin lajeissa, springerin kanssa harrastaessa ohjaajalta vaaditaan roppakaupalla sisua ja huumoria! Ei se ole niin maata kaatavaa, jos rakas springerisi päättää kesken radan vaihtaa vapaalle ja siirtyä radanreunalle morjestamaan ystäviä tai kipaista hetkeksi jahtaamaan kentän reunalla lenteleviä västäräkkejä. Se on vain elämää maailmaa rakastavan springerin kanssa, jolla elämänkatsomus ei ole niin tiukkapipoista.Agilityä voi harrastaa ympäri Suomea, useimmilla paikkakunnilla on lajia harrastavia seuroja, kerhoja ja yhdistyksiä. Ota selvää ja ampaise springerisi kera mukaan yhteen maailman hauskimmista koiraharrastuksista!
