Walesinspringerspanieli
Teettäisinkö pennut?
Teksti: Marja-Liisa Kotiranta
Nartulle pennut?
Useille narttukoirien omistajille tulee mieleen teettää koirallaan pennut. Tulee kuitenkin pohtia: Miksi?
Oma narttu voi varsinkin omistajansa mielestä olla se maailman hienoin ja ennen kaikkea mukavin koira ja niinpä monet haluavat itselle aivan samanlaisen koiran kuin tämä nykyinen on. Jokainen koira on kuitenkin oma ainutkertainen yksilönsä eikä kahta samanlaista ole eikä tule. Joskus oman koiran pentu saattaa olla omistajalle jopa pettymys ollessaan erilainen kuin emänsä. Samanlaista koiraa ei siis saa toista, sen takia ei pentuja kannata teettää. Lisäksi tulee pohtia, mitä tekee lopuilla pennuilla, jos yksi jää kotiin, mihin pääsevät ne loput mahdollisesti yhdeksän. Jos kavereista ja sukulaisista monet ovatkin ilmoittaneet haluavansa juuri sinulta juuri tämän rotuisen ja aivan samanlaisen koiran kuin narttusi on, tilanne saattaakin olla toinen, kun pennut oikeasti ovat olemassa. Monesti perheessä on lapsia ja vanhemmat haluaisivat antaa heille sen kokemuksen, kun koiran pennut syntyvät ja niitä hoidetaan. Varmasti lapsille ihana kokemus, MUTTA: koiranpentujen hoito vaatii paljon aikaa ja vaivaa, onko pienten lasten vanhemmilla sitä? Emokoiran on saatava varsinkin alkuaikoina pentueen syntymän jälkeen olla rauhassa ja hoidella pentujaan. Onnistuuko tämä? Pennut on myytävä ja myynnin edellytyksenä ovat tietysti ostajat. Onko lapsiperheen illat mahdollista käyttää ihmisten vierailuihin ja pentujen esittelyyn? Lisäksi pennuista luopuminen ei aina ole välttämättä lapsista kovin mukavaa.
Vielä nykyisinkin joskus kuulee vanhasta uskomuksesta, ettei nartulle tule kohtutulehdusta, jos sillä on ollut vähintään yhdet pennut. Tämä ei pidä paikkaansa, niillekin nartuille, joilla on ollut useammatkin pennut voi tulla kohtutulehdus.
Rahan saaminen on usein kuultuja syitä. JOS kaikki menee hyvin, voi hyvällä tuurilla muutama sentti pentueesta jäädäkin käteen, mikäli pennuilla on koti niiden tullessa luovutusikään. Ennen astutusta on syytä vilkaista pankkitiliä, sillä siellä on oltava jonkin verran ylimääräistä rahaa pentueen kuluja varten. Vaikka kaikki menisikin hyvin, ennen pentujen luovutusta kuluja ovat ainakin astutusmatkat ja astutusmaksu, rekisteröinti, kantavan ja imettävän nartun ja pentujen ruokinta ja matokuurit, pentujen eläinlääkärin tarkastus ja tunnistusmerkintä, pentujen mahdolliset polveutumismääritykset ja DNA-testit sekä pentujen ruokaviraston viranomaisrekisteriin rekisteröinti. Mikäli kaikki ei suju toivotulla tapaa voi synnytyksestä aiheutua eläinlääkärinkuluja, vaikka keisarinleikkaukseen ei jouduttaisikaan. Mahdollisesti astutusajankohta joudutaan varmentamaan progesteronimäärityksellä ja tiineys varmistetaan ultraäänitutkimuksella ja/tai röntgenkuvauksella. Jos kasvattaja on työelämässä, hän saattaa joutua pitämään vapaapäiviä astutusta, synnytystä ja pentujenhoitoa varten. Pennuille tulee olla mukaan rodunomaiset ruokinta- ja hoito-ohjeet, joiden ostaminen valmiina tai itse tekeminen maksaa. Kuluihin voidaan laskea myös se, että pennutettava narttu on pitänyt terveystutkia ja käyttää näyttelyssä sekä rodunomaisessa käyttökokeessa. Mikäli pennut eivät lähde omiin koteihinsa luovutusikäisinä tulee enemmän ruokintakuluja, matokuureja, rokotuksia jne. Ei ole harvinaista, että pentueet kuluttavat huomattavasti enemmän kuin tuottavat. Rahan takia pentujen teettämiseen ei kannata ryhtyä.
Onko mitään syytä miksi pennut on järkevää teettää? Ainoa vuosien mittaa itselle merkityksellinen keksimäni syy on se, että haluaa itselle harrastuksen koirankasvattajana. Harrastuksena koirankasvattaminen on aikaa vievää ja kallista, mutta se on oikein mukavaa ja meille monelle se on elämäntapa. Rodulle pentujen teettäminen sen sijaan voi olla tärkeämpää, sillä pentuja tulisi teettää mahdollisimman monella eri yksilöllä, jotta geenipooli ei pienenisi entisestään ja rotu säilyisi elinvoimaisena.
Mitä koirankasvattajalta vaaditaan?
Jotta kasvattaminen on järkevää, tulee kasvattajalla olla jonkinlainen pitkäntähtäimensuunnitelma. Ei siis riitä, että astuttaa narttunsa uroksella A ja jää sitten katsomaan mitä pennuista tulee vai tuleeko mitään. Pitää olla luotuna itselle mielikuva siitä, mihin haluaa kasvatustyöllään pyrkiä niin koirien luonteen, terveyden, käyttöominaisuuksien kuin ulkomuodonkin suhteen. Lisäksi pitäisi pystyä miettimään rotua kokonaisuutena, mitä itsellä on rodulle antaa.
Ei tarvitse olla mikään Kroisos, mutta rahaa pitää olla sen verran, että selviää kunnialla nartun synnytyksestä sekä pentujen hoidosta (sisältää astutusmaksut, tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin).
Kasvattajalla pitää olla tietoa, niin kutsuttua rotutietoutta. Pitää hallita rotumääritelmä ja sen tulkinta, rodun tila Suomessa, rodun kotimaassa ja ulkomailla. Pitää tuntea oikea rotutyyppi ja rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Springerspanielin kasvattajaksi ryhtyvän tulee vähintään tutustua rodulla metsästykseen jonkun asian osaavan opastuksella.
Kasvattajan tulee olla joustava. Pitää pystyä tekemään muutoksia suunnitelmiin, jos asiantila esim. terveystilanne muuttuu. Takaiskuja pitää kestää, niitäkin tulee. Pitää muistaa ettei kaikilla koirilla kuitenkaan tule teettää pentuja.
Kennelsokeutta on vältettävä. Tulee olla kriittisempi omaa kasvatustyötään kohtaan kuin muiden. Vaaleanpunaisten silmälasien läpi katseleminen on nimenomaan itselle haitallista. On syytä heti alkuun omaksua ammattimainen asenne – rehellisyys ja ” fair play” niin itseä kuin kasvattajatovereitakin kohtaan.
On osattava poistaa myös se ”lempikoira” jalostuksesta jos esim. sen jälkeläisnäytöt niin osoittavat. Turha selitellä vaikka ko. koira olisi juuri se oma rakas isolla ärrällä. Kasvattajalle on todellakin eduksi hyvä itsetunto. Pitää sietää arvostelua, sitä saa joka paikasta. Kasvatin omistajat antavat palautetta, näyttelyssä ja kokeissa koiria ei ainoastaan kehuta jne. Pitää sietää joskus voimakastakin arvostelua ja myös kanssa kilpailijoiden kateudesta aiheutuvaa asiatontakin arviointia.
Olisi toivottavaa, että kasvattajalla olisi hyvää tuuria – edes vähän tai joskus. Kasvattajalla pitää olla rakkautta ja intohimoista omistautumista omaa rotua kohtaan.
Kasvattajan pitää olla yhteistyökykyinen rodun muiden kasvattajien kanssa. Kukaan ei pysty tekemään rodulle ihmeitä ihan yksinään.
Ole suvaitsevainen. Onnittele onnistujaa, olkoonkin hän pahin arvostelijasi tai kilpailijasi.
Kaikki edellä kerrottu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maailma kaatuu, jos joku hieman taitamattomampi henkilö teettää pennut vähemmän meriteeratulla nartulla. Kukaan meistä ei ole ennustajaeukko, joka varmuudella tietää etukäteen mitä pennuista kehittyy. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Kasvattajan vastuusta
Ensimmäisenä on syytä tutustua koiranomistajan ja -haltijan perussääntöön (https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/koiranomistajan-ja-haltijan-perussaanto-0). Siinä sanotaan mm. että pitää hyväksyä Kennelliiton toimintaperiaate kasvattaa ja edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä. Omistajan pitää huolehtia koiransa riittävästä ravinnosta ja huolenpidosta ja liikunnasta ja pitää huolehtia siitä, ettei koiranpidosta ole kohtuutonta haittaa ympäristölle. Kennelliiton valtuuttamat henkilöt saavat neuvoa ja tarkistaa koirien pitoa ja hoitoa. Mikäli kasvattaa koiria, tulee tutustua kasvattajasitoumukseen ja pitää tavoitteena kasvattaa puhdasrotuisia, terveitä ja hyväluonteisia koiria, jotka ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia ja rotumääritelmän mukaisia. Sitoudutaan antamaan koirien lonkka-, silmä-, polvi yms. tutkimustulokset julki, eikä saa muutenkaan salata koiriensa vikoja tai sairauksia.
Toiseksi tutustutaan kasvattajasitoumukseen, joka on aina allekirjoitettava, mikäli haluaa kennelnimen. Se löytyy kokonaisuudessaan Kennelliiton sivuilta https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/kasvattajasitoumus-1 Edellä olleen lisäksi kasvattajasitoumuksella kasvattaja sitoutuu mm kartuttamaan tietojaan harrastamastaan rodusta, koiranjalostuksesta ja koirien hoidosta yleensä. Hänen tulee tiedostaa, että Kennelliiton säännöt, ohjeet, määräykset ja yleinen jalostusstrategia koskevat sekä häntä että hänen kasvatustyötään. Hänen tulee kasvattaa Kennelliiton rotukoirarekisteriin rekisteröitäviä koiria. Tavoitteena on kasvattaa käyttötarkoitukseensa sopivia rotumääritelmän mukaisia koiria, jotka ovat terveitä, pitkäikäisiä ja yhteiskuntakelpoisia. Hänen pitää olla perehtynyt kasvattamiinsa rotuihin niin, että tuntee hyvin niiden voimassa olevat rotumääritelmät ja käyttötarkoitukset. Hän on perehtynyt niiden jalostuksen tavoiteohjelmiin sekä Kennelliiton yleiseen jalostusstrategiaan ja pyrkii noudattamaan niihin kirjattuja suosituksia. Hänen tulee kunnioittaa kasvattamiensa rotujen alkuperää ja välttää liioittelua eri ominaisuuksissa. Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla terveitä, hyväkuntoisia sekä käyttäytymiseltään rodunomaisia. Hän luovuttaa pennut aikaisintaan seitsemän viikon ikäisenä hyvän kauppatavan mukaisesti terveinä ja hyväkuntoisina. Koiraa myytäessä siitä tehdään kirjallinen molemmille osapuolille kohtuullinen sopimus käyttäen ensisijaisesti Kennelliiton vakiosopimuslomakepohjaa.
Kasvattajalla on vastuu koiraa, siis yksilöä kohtaan. Jokaiselle koiralle pitää pyrkiä parhaan kykynsä mukaan järjestää hyvä elämä, jossa se saa elää toteuttamalla käyttötarkoituksensa mukaista toimintaa hyvin ruokittuna ja hoidettuna. Tulee miettiä, löytyykö kaikille pennuille hyvä koti ja on pohdittava sitäkin, mikä on millekin pennulle hyvä koti.
Kasvattajalla on vastuu myös pennunostajaa kohtaan. Pitää ottaa huomioon rodun erityispiirteet kuten turkinhoito, liikunnantarve, luonne jne. Ostajalle tulee selvittää perinnölliset sairaudet ja niiden esiintyvyys rodussa sekä niiden merkitys. Tulee antaa rodunomaiset hoito-, ruokinta- ja koulutusohjeet. Pitää pyrkiä siihen, että pystyy luovuttamaan jokaiselle ostajalle hyväluonteisen, terveen, rotumääritelmän mukaisen pennun hyvin hoidettuna. Pitää jaksaa olla aina ostajan tukena, olipa tilanne mikä tahansa. Lisäksi on myös kauppasopimuksen mukainen taloudellinen vastuu.
Kasvattajalla on vastuu ympäristöä kohtaan. Kasvatustyöstä ei saa olla kohtuutonta haittaa ympäristölle. Kannattaa siis tarkkaan harkita voiko springeripentueen teettää esim. pienessä kerrostaloasunnossa, pennut kun metelöivät (myös öiseen aikaan valitettavasti) ja haisevat, vaikka kuinka olisit salamana paikalla ulosteita siivoamassa. Pitää tutustua koiranpitoa koskevaan lainsäädäntöön, josta löytyy tietoa Kennelliiton sivuilta https://www.kennelliitto.fi/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto/elainten-hyvinvointilaki-turvaa-koirien-hyvaa-elamaa .Tämän lisäksi on syytä tutustua esim. taloyhtiön sääntöihin. Naapureilta on hyvä tiedustella onko heillä kovastikin paljon asiaa vastaan jne. Hyvä käytös on molemminpuolinen etu.
Kasvattajalla on vastuu rotua kohtaan. Tulee muistaa rodun käyttötarkoitus ja historia. Rotu tulisi säilyttää alkuperäisenä eikä pyrkiä muuttamaan sitä omien mieltymystensä mukaan. Tehtävien yhdistelmien tulisi olla vähintään lähellä rodun keskitasoa. Rodun tulevaisuus tulee taata sillä, että geenipooli pidetään riittävän laajana eikä yhtä yksilöä käytetä liikaa jalostukseen. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että mahdollisimman montaa vähintään lähellä rodun keskitasoa olevaa yksilöä tulisi käyttää jalostukseen eikä keskitasolla tarkoiteta ainoastaan ulkomuotoa. Keskitasoisella tarkoitan koiraa kokonaisuudessaan, siis luonnetta, terveyttä, käyttöominaisuuksia ja ulkomuotoa. Taloudelliset seikat eivät saa jalostuksessa muodostua pääasiaksi, joskus pitää myös taloudellisesti panostaa enemmän. Kasvattajan tulee pyrkiä avoimuuteen vikojen ja sairauksien suhteen, siitä on varmasti kaikille rodun parissa työskenteleville hyötyä. Muista, että KAIKISSA KOIRISSA ON VIKOJA!
Kasvattajan vastuu Kennelliittoa ja rotujärjestöä kohtaan?
Pitää noudattaa kasvatustyötä sääteleviä sääntöjä. Kennelliiton yleinen jalostusstrategia löytyy https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-jalostus/kennelliiton-yleinen-jalostusstrategia ja rekisteröintiohje https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/kennelliiton-koirarekisteriohje .
Springerspanieleilla on PEVISA (= perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Se on Kennelliiton jalostusta ohjaava sääntö, joka on lähtöisin rodun kasvattajista. PEVISA on rodulla voimassa aina viisi vuotta kerrallaan, jonka jälkeen se joko uusitaan tai ei. Kun PEVISA käsitellään rotujärjestön yleiskokouksessa (johon tässä rotujärjestössä jokaisella jäsenellä on oikeus osallistua ja näin päättää osaltaan asiasta), on ehdotus luettava kokouskutsussa kokonaisuudessaan. Rotujemme PEVISA-säännöt löytyvät yhdistyksen kotisivuilta <<TÄÄLTÄ>> . Sieltä löytyy myös rotujemme jalostuksen tavoiteohjelmat, jotka ovat yhdistyksen yleiskokouksessa yhteisesti hyväksymämme toimintamallit rodun jalostukselle aina vuoteen 2025/2026 asti, jonka jälkeen ne päivitetään. Jalostuksen tavoiteohjelmassa on selvitetty rodun vahvuudet ja heikkoudet sekä sovittu yhteisistä jalostuksen päämääristä ja määritelty keinoja näihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Näihin menetelmiin osana kuuluu jalostuksen toimintaohje, joka käydään vuosittain läpi rotukohtaisessa neuvottelussa, joissa yhdessä sovitaan, miten ja millä säännöillä haluamme rotua kasvattaa toki muistaen, mitä JTO:aan on kirjattu. Esitykset viedään hallitukselle, joka sitten esityksen pohjalta päättää rodun jalostuksen toimintaohjeen. Toimintaohjeet löytyvät Springerspanieleitten kotisivuilta jalostus osiosta. Jokaisen on syytä pyrkiä kasvatustyössään noudattamaan jalostuksen toimintaohjetta. Tosin pennut saa rekisteröityä, vaikkei sitä noudatakaan (pennut, joiden vanhemmat eivät täytä PEVISAa, rekisteröidään ei jalostukseen-merkinnällä). Vastuu rotujärjestöä ja Kennelliittoa kohtaan sisältää myös kasvatinomistajien ohjaamisen kenneltoiminnan piiriin. Tässä rotujärjestössä kasvattajalla on mahdollisuus liittää kasvatinomistajansa (tämän niin halutessa) rotujärjestöön ns. pentuejäsenmaksulla. Vastuu rotujärjestöä kohtaan käsittää myös kasvatustyöstä tehtävän informaation rotujärjestölle. Tietoa voi antaa esim. täyttämällä yhdistyksen kotisivuilta löytyvän terveystieto- tai sairausilmoituskaavakkeen. Jalostustoimikunnalle voi lähettää myös vapaamuotoista postia.
Kasvattajalla on vastuuta myös itseään kohtaan. On helpompaa toimia, kun tekee asiat sääntöjen määräämällä tavalla ja Kennelliiton ja rotujärjestön ohjeiden mukaisesti. On ainakin parhaansa yrittänyt eikä sen takia tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja stressaantua. Kannattaa OLLA REHELLINEN! Ja muistaa itsekritiikki. Muistiinpanojen tekeminen helpottaa tulevia kasvatustöihin liittyviä päätöksiä. Vaikka kuinka uskoo muistavansa tärkeät asiat vuosienkin jälkeen, niin ei ehkä tapahdukaan. Ns. kennelpäiväkirjan pitäminen ei ole huono idea.
Pitää tuntea vastuuta myös omia koiria kohtaan. Täytyy muistaa, että niille tulee suoda hyvä elämä, jossa ne edes jollakin tavalla saavat toteuttaa rodunomaista toimintaa. Itsestään selvää on, että ne hoidetaan ja ruokitaan hyvin. Pitää miettiä mikä on paras tapa toimia eläkeläisiä kohtaan. Etsiikö niille hyvän kodin, missä saavat viettää vanhuutensa rakastettuina lemmikkeinä vai pystyykö itse tarjoamaan täysipainoisen elämän myös vanhuksille.
Mitkä sitten ovat kasvattajan oikeudet? Onko niitä?
Kasvattajan oikeudet verrattuna vastuuseen on pienet, mutta kyllä niitäkin löytyy.
Kasvattajalla on päätösvalta pentujen teettämiseen ja yhdistelmän valitsemiseen. Kukaan ei määrää millä nartulla pennut teetetään tai millä uroksella ko. narttu astutetaan. Toki edellä mainittuja sääntöjä noudattaen. Hänellä on oikeus sijoittaa koiria kasvatustarkoitusta silmällä pitäen. Tämä onkin tarpeellinen oikeus, varsinkin, jos haluaa toimia nykyisen käsityksen mukaan niin, että mahdollisimman montaa eri koiraa käytetään jalostukseen. Usein ajatellaan, että koirien liian runsas jalostuskäyttö käsittää vain urokset, mutta eihän asia tietenkään niin ole. Hänellä on oikeus valita pennunostaja. Kaikille ostajaehdokkaille ei tarvitse myydä koiraa ja vaikka tuntuisikin vaikealta sanoa, ettei myy. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä on kasvattajan harvoja oikeuksia. Kasvattajalla on oikeus kouluttautumiseen. Suomessa tähän on jopa hyvät mahdollisuudet. Kennelpiirien järjestämät kasvattajien peruskurssit ovat täynnä tarpeellista ja tärkeää asiaa ja sinne kannattaa ehdottomasti osallistua. Kennelpiirit järjestävät myös kasvattajien jatkokursseja ja niiden anti on hyvinkin suuri. Kennelliitto järjestään koulutustilaisuuksia jalostusneuvojille ja sinne on mahdollista ainakin toisinaan muidenkin harrastajien päästä osallistumaan. Rotujärjestöllä saattaa olla omia luentopäiviä ja niin edelleen.
Mikä on kennelnimi ja miten sen saa?
Kennelnimi on nimi, joka liitetään kasvattajan kaikkien kasvattien nimen eteen pentuja rekisteröitäessä. Se on siis eräänlainen kasvattajan oma tavaramerkki. Myös ilman kennelnimeä pentueen voi rekisteröidä. Kasvattaja voi halutessaan anoa kennelnimeä täytettyään kennelnimen saantiehdot.
Lisätietoja kennelnimistä sekä anomuskaavake löytyy Kennelliiton sivuilta https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/kennelnimisaanto-1a